…monet ovat eksyneet pois uskosta!

”Älä näe vaivaa rikastuaksesi, lakkaa käyttämästä ymmärrystäsi siihen. Kun silmäsi siihen lentävät, on rikkaus mennyttä; sillä se saa siivet kuin kotka, joka lentää taivaalle.” (Snl.23).

Mitä luimme eilen Jumalan Sanasta?

”…nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta ja paljon kärsinyt monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin käyden huonommaksi.” (Mark.5).

Emme varmastikaan tee vääryyttä Jumalan Sanalle, jos tässä yhteydessä puhumme uskovaisista ”valelääkäreistä ja valesaarnaajista!” Raha on välttämätön tekijä kaikessa toiminnassa, mutta sen tavoittelussa on kuoleman ja elämän välinen raja. Se koskee niin yksityiselämäämme kuin seurakunnallista toimintaakin. Silmät ovat sielun peili, mutta niistä ei missään tapauksessa saa kuvastua dollarin merkki! Emme saa sulkea silmiämme kaikelta tapahtuvalta, ennen kaikkea ihmisille Jumalan nimissä annetuilta lupauksilta, jotka perustuvat taloudelliseen seurakunnan tai saarnaajan tukemiseen parantumisen ja avun saamisen edellytyksenä.

”…ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin käyden huonommaksi.”

Hän oli kuullut Jeesuksesta kuten lukematon määrä aikamme ihmisiä, mutta kuinka pitkälle he pääsevät etsimisessään ja avun hakemisessaan? He mahdollisesti kohtaavat vaeltaessaan väkijoukkojen keskellä monenlaisia julistajia ja näiden antamia lupauksia, mutta kuka antaa heille aidon tietoisuuden siitä, ketä heidän tulee koskettaa ilman kukkaroon tarttumista ja sen mahdollista tyhjentämistä!

Minne on unohtunut?:

”’Taivasten valtakunta on tullut lähelle.' Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. Älkää varustako itsellenne kultaa, älkää hopeata älkääkä vaskea vyöhönne…” (Matt.10).

Osaammeko lukea oikein? Meidän tehtävämme ei ole julistaa ”rahan valtakunnan läheisyyttä”, koska olemme kaiken saaneet lahjana! Kuinka vapiseva ja rakoileva onkaan maaperä niiden alla, jotka pyrkivät omaan taloudelliseen etuun Taivasten Valtakunnan varjolla!

”…niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen. Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.” (1.Tim.6).

Nyt vasta ensimmäistä kertaa elämässäni loistavat muutamat sanat kirkkaan valon lailla lainauksestamme:

”…sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.”

Puhumme siis selvästikin uskovaisten ongelmasta ja sen aiheuttamasta tuskasta niin heidän kuin heihin turvautuvien elämässä! Entisen toimintamme kaatoivat ja suorastaan romuttivat eri henkilöiden taloudellisen edun tavoittelut ja jatkuvat rahasta puhumiset.

”Ja missä teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, lähtekää pois siitä talosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne. Totisesti minä sanon teille: Sodoman ja Gomorran maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sen kaupungin. Katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset.” (Matt.10).

Olisimmekohan tässäkin kohden rikkoneet selvää jumalallista ohjetta ja vaatimusta? Me olemme kohdanneet kaikenlaisia käärmeitä ja jumalallisella älykkyydellä torjuneet heitä, ravistellen kuitenkin aivan liian harvoin pölyt jaloistamme - mutta olemmeko todella tajunneet mitä tarkoittaa ”viaton kuin kyyhkynen”? Olisiko siinä aivan uudenlaisen asenteen tavoitteleminen?