Tietääkseen mitä sydämessämme on! 3

”Ja muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö. Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee.” (5.Moos.8).

Ajoittain tunnen mitä erilaisimpien ihmismielipiteiden lähestyvän itseäni jonkinlaisen ääniaallon tai jopa melkein ukkosen lailla: ”Miksi kirjoitat niin paljon kaikesta hyvästä, kun kerran maailma on entistä totaalisemmin pahan vallassa? Sinun tehtäväsi on varoittaa ihmisiä tulevista Jumalan tuomioista ja Hänen suunnattoman vihansa purkauksesta jumalatonta maailmaa kohtaa! Miksi et maalaile kirjoituksillasi helvetin tulia jokaisen tottelemattoman alle, säikyttämään hänet parannukseen? Jumalahan on kuluttava tuli ja tuomion Jumala!”

Tänä aamuna kaiken tämän keskellä mielessäni toistuvat sanat:

”Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaisia tekevät. Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion? Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi, hänen, ’joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan’: niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän, mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus.” (Room.2).

Mitä näemme ympärillämme maailmassa ja politiikassa? Mitä olemme aina olleet kykenevät panemaan merkille mitä erilaisimpien mieltä kiihottavien tapahtumien ja paljastusten keskellä? Yleisesti on täysin hyväksyttävissä todellisuus, että jonkin suunnitelman tai poliittisen pelin paljastuttua epäonnistuneeksi tai petolliseksi, on asiakokonaisuus pyritty peittämään, piilottamaan kaivamalla esiin jotakin negatiivista kilpailevista tahoista! Paha on aina pyritty piilottamaan näyttävämmän pahan taakse! Kuka rohkenisi väittää vastaan maallisella alueella, saati sitten ”hengellisellä” alueella? Syyllisyys on aina pyritty vierittämään toisen niskoille: mies syytti vaimoansa, vaimo käärmettä, käärme kai osaltaan jotakin, mistä meille ei kerrota mitään, ja mitä emme esimerkin antaaksemme pyri selittelemään ja arvailemaan.

Avainsanat koko tämänpäiväisen tutkimuksemme ylle ovat varmaankin seuraavat:

”…ja itse samoja teet…”

Olemme aikanaan kirjoittaneet Hopeajärven kylän asioista ja sontatunkion kaivelemisesta ja sen siirtämisestä toiseen paikkaan, mikä ei kuitenkaan ratkaissut ihmisten välisiä ongelmia. (Teksti löytyy pitkän kirjoituksen loppuosasta, joka löytyy hakusanalla ”Kirje Otolta”. Jos riittää mielenkiintoa voit lukea sen.) Kaiken pahan jatkuva tonkiminen ei tuota mitään hengelliseen elämään sopivaa ja rakentavaa! Me jokainen olemme viimeisimmän lainauksemme mukaisesti vajavaisia ja puutteellisia, Jumalan armon varassa eläviä ja olevia, ja ainoa keino selviytyä voittajana, on, ei sontakasojen kaiveleminen, vaan kerta kaikkiaan keskittyminen Herramme olemukseen ja tahtoon!

”Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?”