Meitä kuullaan!

”Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät. Ja he ovat, sanoo Herra Sebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, minun omaisuuteni. Ja minä olen heille laupias, niinkuin mies on laupias pojallensa, joka häntä palvelee. Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.” (Mal.3).

En ollenkaan kyllästy siteeraamaan tätä sanankohtaa!

Me tulemme monellakin tapaa kuulluksi, mutta panemmeko sitä merkille? Tiedotusvälineistä on jäänyt mieleeni soimaan jatkuvasti toistuva ajatus kuulluksi tulemisesta. Mitä me itse odotamme kuulijoiltamme?

Vaikeneminen on monen mielestä kultaa, mutta on selvästikin meneillään aika, jolloin ihminen huonovointisuudessaan purkaa sisintään sanojen tulvaan, ellei sitten aivan puhetsunamiin. Kun nyt näemme ja kuulemme molempien laitojen edustajia, voimme selvästi tiedostaa Herramme sanojen tarkoituksen:

”Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.” (Matt.12).

Sanoillamme on selvästikin paljon suurempi merkitys kuin mitä tahtomme riittää tiedostamaan! Lainauksiemme perusteella voimme todeta itse määrittelevämme elämämme kulkua ja sen laatua jopa aivan ratkaisevassa määrin! Tilinteon hetki on jossakin hamassa tulevaisuudessa, mutta vaikutuksia me kannamme jo nyt, jokapäiväisessä elämässämme! Mistähän meihin oikein on tullut ajattelu ja asenne, että kaikki on hyvin tuomion hetkeen asti, kunhan vain elämä sujuu jotenkin siedettävällä tavalla?

”Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät.”

Osamme tässä ja tulevassa elämässä ei ole sattuman varassa, selittelyjemme ja puolustelujemme varassa, vaan jokainen elämämme hetki on tallennettuna muistijärjestelmään, jonka laatu on meille salassa. Toimivatko enkelit Herramme sihteereinä ja kaiken tiedon tallentajina, etenkin tapauksissa, joissa kuullaan jotakin täysin Luojallemme sopimatonta? Mitä sanoo Sana tähän asiaan?

”Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa. Sillä Ihmisen Poika on tullut pelastamaan sitä, mikä on kadonnut.” (Matt.18).  

Taivaallinen yhteydenpito ei siis selvästikään perustu silikonipohjaisiin laitteisiin eikä mikropiireihin, vaan kysymys on ylitse inhimillisen käsityksen perustuvasta läsnäolosta, kaikki tietävyydestä ja kaiken näkemisestä, joka ei tunne maallisia rajoja! Miksi ei kaikkea tekemäämme ja puhumaamme pantaisi merkille ja tallennettaisi aivan erikoislaatuisiin muistiyksiköihin, kun kerran?:

”Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme… Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.” (Apt.17).

Tietämättömyyden aika on totisesti ohitse! Meidät nähdään ja kuullaan joka hetki!

”…eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.” (Hebr.4).