Koko olemuksestamme!

”Niin kaikki Israelin vanhimmat kokoontuivat ja tulivat Samuelin tykö Raamaan ja sanoivat hänelle: ’Katso, sinä olet käynyt vanhaksi, eivätkä poikasi vaella sinun teitäsi. Niin aseta nyt meille oikeutta jakamaan kuningas, jollainen kaikilla muillakin kansoilla on.’ Mutta Samuel pahastui siitä, että he sanoivat: ’Anna meille kuningas jakamaan meille oikeutta’. Ja Samuel rukoili Herraa.” (1.Sam.8).

Mistähän me pahastuisimme tässä ajassa? Jossakin mielessä meistä näyttää tulleen ns. kaikkiruokaisia aivan sen mukaisesti, mitä arkkipiispamme totesi eräässä lausunnossaan. Luterilainen kirkko on kuulemma selviävä kaikista haasteistaan, koska se on aina mukautunut vallitsevien olosuhteiden mukaan! Siten ei oikeastaan voi eikä tule paheksua mitään, vaan kaikelle voidaan antaa aina sillä hetkellä sopiva selitys!

Me elämme ajassa, jossa aivan järkyttävässä määrin olemme samankaltaisessa tilanteessa kuin Samuel aikanaan. Hän oli tullut vanhaksi ja suku ei todellakaan toiminut esimerkillisellä tavalla. Kansa oli katsellut aikansa ympärillensä ja alkanut ottaa mallia muista kansoista, uskoen näillä olevan ratkaisun heidänkin pulmiinsa. Profeettana Samuel oli ollut kansan etujen ajaja, mutta nyt hänet katsottiin omalla tavallaan vanhanaikaiseksi, koska systeemi ei toiminut entiseen tapaan. Kansa kaipasi jotakin uutta ja tehokasta, ollakseen jotakin enemmän kuin aikaisemmin. Samuelin vastaukset eivät olleet enää sitä, mihin oli aikanaan totuttu.

Oikeastaan ei Samuel ollut muuttunut, mutta olosuhteet saivat kansan johtajia myöten kaipaamaan jotakin enemmän mielihyvää tuottavaa. Samuelin ei enää katsottu kykenevän vastaamaan nykyaikaisiin haasteisiin, koska kansa ei enää ollut entisessä hengessä käsittääksensä, että Samuel itsessään oli vastaus heidän ongelmiensa ratkaisemiseksi, koska hän oli Jumalan virkaansa asettama. Samuelilta tuli tulla Jumalan vastaus, mutta kansan mielentila ei ollut enää oikea ja siksi se oli kiinnittänyt katseensa ympäristökansojen esimerkkiin.

Tietynlaiset Jobille kuuluvat viestit eivät ole lakanneet tulemasta postiluukkuuni jonkinlaisina kopioina. Moni kyselee mielessään hyvinkin katkeruutta lähellä olevassa hengessä syytä kaikkeen ikävään, mitä he joutuvat kohtaamaan ja kokemaan. Mistä kaikki johtuu ja kuka on syyllinen? Vastauksen voimme löytää vain Jumalan Sanasta ja Hänen Henkensä avulla. Aika yksinkertaisesti on se mikä on, mutta jonkun syyllistäminen ei ole oikein paikallaan, vaikka inhimillisesti ajatellen monenlaisia mokia mahtuu elämäämme. Kuitenkin kaipaamme vastausta kysymykseemme mahdollisen muutoksen saavuttamisesta. Onko kaikki nyt viimeisenä ajanjaksona jätetty sattuman ja kohtalon huomaan?

Koko ihmiskunta on omalla tavallaan kääntämässä selkäänsä Jumalalle ja Hänen asioilleen. Kuinka suuressa määrin me itse kukin olemme väsymyksessämme ja tottumuksessamme alkaneet noudattaa arkkipiispan esimerkkiä mukautumalla olosuhteisiin ikään kuin pakon edessä? Olemmeko tehneet kompromisseja välttääksemme erottautumisen toisista ihmisistä ja suuntauksista? Olemmeko todellakin mainitsemamme esimerkin kaltaisessa tilanteessa, jossa koemme ikään kuin pakon jättää asiamme ”kuninkaallisiin käsiin”?

”Ja Samuel rukoili Herraa. Niin Herra sanoi Samuelille: ’Kuule kansan ääntä kaikessa, mitä he sinulle sanovat; sillä sinua he eivät ole pitäneet halpana, vaan minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän kuninkaanansa. Niinkuin he aina siitä päivästä, jona minä johdatin heidät tänne Egyptistä, tähän päivään asti ovat tehneet, kun ovat hyljänneet minut ja palvelleet muita jumalia, aivan niin he tekevät nyt sinullekin. Kuule siis heidän ääntänsä. Kuitenkin varoita heitä vakavasti…’” (1.Sam.8)

Olisiko nyt viimeinen hetki etsiä katseellamme edellisen lainauksen merkittävimmät sanat?:

”…vaan minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän kuninkaanansa.”

Vastaus elämämme ongelmiin löytyy yhä vielä vain Hänestä, joka on vielä viimeisten luona sama!

”Niin Jeesus sanoi hänelle: 'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.  Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.” (Matt.22).

Ottakaamme mittaavaksi esimerkiksi ahdistuksemme ja tuskamme. Muuttakaamme sen meissä saama tila rakkaudeksi Herraamme kohtaan ja etsikäämme Häntä ja Hänen vastaustaan

Kaikesta sydämestämme,

Kaikesta sielustamme ja

Kaikesta mielestämme!

Pyydän esirukousta erään nuoren perheen puolesta, joka on aivan ylivoimaiselta tuntuvissa vaikeuksissa!