Pyhitetty totuudessa

 

”…ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa. Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun…” (Joh.17).

Me emme ole yhdentekeviä Herramme silmissä, sillä Hän on uskonut meille aivan käsittämättömän valtavan tehtävän, jota emme vain ole vieläkään päässeet näkemään todellisessa merkityksessään. Me edustamme Häntä kukin oman elämämme ja olemuksemme välityksellä. Tärkeintä meille on olla pyhitetty totuudessa tämän mitä valheellisimman maailman keskellä! Ei siis ole ihme, että Herramme Henki meissä suorastaan huutaa yhä uudelleen ja uudelleen:

”Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.” (Ps.51).

Ilman Herraamme emme ole kykeneviä selviytymään tehtävästämme, joka on meille uskottu viimeiseen hengenvetoomme asti:

”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh.15).

Nyt on viimeinen hetki käsittää, ettemme me ole minkään uskonnon tai erityisen opin edustajia! Koko elämämme perustuu Hänen todistajanansa olemiseen, aivan kuten Hän edusti Taivaallista Isäämme ruumiillisesti Sanaksi tulemisellaan. Saman Sanan tulee tulla niin eläväksi meissä, että meidän puheemme ja olemuksemme aikaansaavat saman kuin Hänen elämänsä aikanaan maan päällä. Hänen Sanansa on meidän Sanamme! Ilman Hänen vaikutustaan ja jatkuvaa läsnäoloaan emme ole kykeneviä tuottamaan meille tarkoitettua hedelmää.

Emme voi toistaa sitä kyllin usein, ettei hedelmämme ole joitakin tiettyjä tekoja ja suorituksia, ei edes mahtavia saarnoja ja ihmetekoja, vaan todellinen hedelmämme on se, minkä jäljen elämämme jättää lähimmäisiimme!