Lupa olla minä

”Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.”

Vielä tänäkin aamuna riemuitsen tästä sanankohdasta, jolla on mitä suurin merkitys meille juuri nyt kaiken sekaannuksen keskellä. Sen pohjalta ymmärrän nyt entistä paremmin koko elämääni ja kaikkea kokemaani. Kirjoitan kaikesta omin sanoin siteeraamatta aivan valtavaa määrää sanankohtia, koska luotan siihen, että olen saanut innostettua sinutkin lukemaan entistä enemmän Sanaa!

Olemme puhuneet omantunnon kolkuttajista ja yleensäkin ihmisistä, joilla tuntuu olevan suunnaton tarve opettaa toisia siitä huolimatta, että meitä ankarasti varotetaan: ”Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme.” (Jaak.3).

Jos me teemme jonkin virheen tai epäonnistumme omalla kohdallamme, on vahinko rajallinen. Kunpa Herramme todella armahtaisi meitä ja antaisi meidän käsittää suunnattoman vastuumme lähimmäistemme keskellä! Suurin osa tietoisesta tai tiedostamattomasta opetuksestamme perustuu kieleemme, jolla aina on tehty suurimmat rikokset tämän maan päällä. Kaikki alkoi käärmeen myrkyllä Eedenin puutarhassa, kun ihmisen mielessä herätettiin epäluottamus Luojaa kohtaan. Oikeastaan kaikki sopimaton, paikkansa kadottanut puhe palvelee sielunvihollisen perinnäistä tarkoitusta, aikaansaamalla epäilyksiä ja epävarmuutta oikean asian suhteen. ”Onko Jumala todella sanonut!” Voi meitä ihmisiä, mitä kaikkea me todellakin olemme sanoneet, käsittämättä itse mitä vahinkoa olemme aikaansaaneet! Jumala, armahda meitä!

”Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on?

Jumalalle kiitos näistä sanoista! Minussa ja Hänessä on siis etenkin uudestisyntymäni johdosta tämäkin yhteinen piirre! Meistä kummastakaan ei kukaan ulkopuolinen todella voi päätellä mitä ja keitä me olemme, ilman että me itse ilmaisemme sen. Olen jo aikaisemmin kertonut siitä yhteisestä piirteestämme, joka tulee esiin joissakin hyvin äänekkäissä kokouksissa. Meille kummallekaan ei tarvitse korottaa ääntänsä, sillä meillä molemmilla on hyvä kuulo!

Mieleeni on erikoisesti jäänyt se, kuinka joku sanoi ihmisen olevan kuin pieni maailmankaikkeus, jota kukaan ei pohjaan asti pysty selvittämään. Siksi käsitän todella vasta nyt tätä kirjoittaessani, kuinka turvallisella mielellä minulla on lupa olla tässä ajassa, jossa väärät ihmiset tungettelevat liian lähelle, itse asiassa sisimpääni, uskoen tietävänsä minusta kaiken ja minulle sopivan.

Voi kuinka valtavaa! Minulla on kaiken keskellä oikeuteni, jotka perustuvat yhteisiin tekijöihin Herrani kanssa! Minulla on oikeus suojautua kaikkea tungettelua vastaan, jo Vanhan Liiton kehotuksen perusteella!

”Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa. Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys. Katsokoot sinun silmäsi suoraan, eteenpäin olkoon katseesi luotu.  Tasoita polku jaloillesi, ja kaikki sinun tiesi olkoot vakaat. Älä poikkea oikeaan, älä vasempaan, väistä jalkasi pahasta.” (Snl.4).

Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee! Nämä sanat nousivat mieleeni ja huomaan nyt kaikkina aikoina keskittyneeni vain niihin, oikeastaan täysin huomioimatta mitä molemmin puolin sanotaan.

Millaisen valtakirjan olemmekaan saaneet Jumalan Sanassa! Sen perusteella voimme katsoa suoraan, eteenpäin, juuri tässä hetkessä. Menneistä olemme kirjoittaneet voidaksemme käsittää senkin osan todellisuutta, josta mieluummin olisimme vaienneet. Nähtyämme kaiken on meillä nyt sitäkin suurempi varmuus kaiken sen suhteen, mikä on valmistettu niille, jotka Jumalaa rakastavat! Kaikella pahallakin on oma tarkoituksensa, ja kautta koko Raamatun ja ihmiskunnan historian voimme nähdä, että ihminen oppii kaikkein eniten virheistä ja epäonnistumista.

Jos siis vain minä itse todella voin tietää mitä minussa on ja mikä elämä minussa on, niin kuinka voisi joku toinen ihminen yrittää tunkeutua sisimpääni puuttuaksensa todelliseen olemukseeni? Mikä sopii jollekin toiselle, ei välttämättä sovi minulle! Onnellinen minä, jos en tuomitse itseäni siitä, minkä oikeaksi olen havainnut! Minun elämäni lähtee sisimmästäni, jota ei kukaan toinen voi samalla tavalla tuntea, ja siksi minun on varjeltava se yli kaiken!

Menneinä aikoina hurskaan naamion varjolla lukemattomat ihmiset ovat pyrkineet tunkemaan sisimpäämme vastoin kaikkea parempaa ymmärrystämme. Meitä on pyritty palvelemaan asioissa, jotka eivät oikeastaan yhtään kuulu jollekin toiselle ihmiselle!

”Tasoita polku jaloillesi, ja kaikki sinun tiesi olkoot vakaat. Älä poikkea oikeaan, älä vasempaan, väistä jalkasi pahasta.”

Miksi olemme sellaisella tavalla horjuneet ja hoippuneet sinne tänne erilaisissa opintuulissa? Miksi ei kukaan aikaisemmin ole kertonut meille näistä asioista? Onhan valtakirjassamme tallennettuna selvääkin selvemmin asemamme niin lähipiirin kuin koko maailmankin keskellä! Meillä on oikeus tasaiseen polkuun ja vakaisiin teihin. Sen sijaan että lukemattomat opettajat ja julistajat olisivat valmistaneet tietä Herralle ja Hänen kansalleen, on entisten esteiden ja koleikkojen lisäksi luotu aivan uudenlaisia kompastuksia ja kuoppia, joiden johdosta on tapahtunut mitä syvin loukkaantuminen, ja pettyneinä ihmiset ovat rakkauden kadottua antautuneet kaikenlaisiin laittomuuksiin.

On tullut aika käsittää Herran tiet oikealla tavalla. Nyt ei tule lähteä etsimään jotakin sen paremmin oikealta kuin vasemmaltakaan. Meidän eteemme on asetettu selvä tie, kunhan vain mitä suurimmalla rohkeudella katsomme suoraan välittämättä kaikesta vallitsevasta vääryydestä.

Me olemme saaneet kuulla Hyvän Paimenen äänen, joka on täynnä Rakkautta ja Totuutta. Tämä ääni ei pyri vääryydellä hallitsemaan meitä, niin kuin tekevät kaikki vieraat äänet, harhauttaakseen meidät kaidalta tieltä.

”Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat! Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat; sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta. Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ’Tässä on tie, sitä käykää’.” (Jes. 30).

Jatkamme samasta aiheesta…