Pelkkää hyvääkö?

Kohtaan ajoittain ihmisiä, joilla on hymy kasvoilla ja pelkkää hyvää mielessänsä. He toteuttavat kirjaimellisesti kehotusta: ”Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa?” (Jes.43). Kun sitten kerron jollakin veljellä olevan ongelmia, kehotetaan puhumaan mieluumminkin hyvistä asioista hänen kohdallaan. Tulee ajatella ainoastaan positiivisia ja hyviä asioita! Tämä ei ole mitään uutta, mutta sitä kohtaa tänä päivänä entistäkin enemmän. Mutta onko meidät kutsuttu seuraamaan vain joitakin tiettyjä, ihmisvalintaisia sanankohtia, jotka omalla tavallaan irrotetaan jopa asiayhteydestänsä? Mistä todella on kysymys?

”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi!” (Apt. 16) on varmastikin kaikkein petollisimmin käytetty sanankohta lukemattomissa tilanteissa. Nämä sanat lausuttiin tietyssä ajankohdassa tietyille ihmisille, mutta raamatullisesta totuudesta on tullut valkoinen valhe väärin käytettynä. Kuinka montaa ihmistä olemmekaan pettäneet perättömällä lupauksella, joka perustuu vain tiettyyn piiriin ja tiettyyn ajankohtaan! Herramme ei tullut omien sanojensa mukaan tuomaan rauhaa, vaan miekan. Evankeliumi on suuri lupaus, mutta aiheuttaa kuitenkin ristiriitoja henkivaltojen välillä. Meidän ei tarvitse lainata kuin vain yksi sanankohta osoittaaksemme, että on myöskin kirjoitettu: ”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'.” (Matt.10)

Me luemme hyvin mielellämme: ”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.” (Room.8) Mutta luemmeko Sanaa väärän vaikutuksen alla, aivan kuten sielunvihollinen siteerasi eri sanankohtia Herrallemme erämaassa? On myöskin kirjoitettu!

Olen kautta elämäni tuntenut ne henkivallat, jotka nuhtelevat minua kirjoitusteni ja puheideni johdosta. Ylitseni on vuodatettu suoranainen virta julistusta: ”Rauha, rauha, ei hätää mitään! Odota, Markku, Jumalan aikaa! Puhu vain hyvistä asioista äläkä kiinnitä huomiotasi ihmisten vajavaisuuteen ja ongelmiin, ei edes vääriin oppeihin! Puhu vain kauniita asioita ja sano loppuun aamen!” Tähän minua aikanaan kehotti merkittävinkin julistaja, aikaansaaden vieläkin sisäistä levottomuutta, ei oman itseni puolesta, vaan hänen puolestaan!

Minua on hiukan vaivannut tämä asia, etenkin kun en itsekään ole oikein ollut selvillä ns. negatiivisten ja positiivisten asioiden keskinäisestä suhteesta etenkin Uudessa Testamentissa. Olenko minä väärässä asenteessa, kiinnittäen niin paljon huomiota ihmisten mielestä negatiivisiin asioihin? Itse asiassa koko Raamatussa ei ole mitään negatiivista, mutta puhummekin nyt ihmiskäsityksistä! Jos halusin ystävälleni kertoa veljemme ongelmista, joita seurakunta hänelle tuotti, katsottiin asia negatiiviseksi, josta tuli täysin vaieta. Ei tule ajatella mitään negatiivista eikä antaa ajatuksissa sijaa ikäville asioille! Ikäviä asioita keskustelun perusteella ovat siis kaikki sanankohdat, jotka lyhyesti sanottuna edellyttävät jonkinlaista korjaamista ja muutosta ihmiselämässä! Juuri siksi ei parannuksesta puhuta tänään juuri ollenkaan! Parannuksesta puhuminen osoittaa, ettei vielä ollakaan siinä, mihin meidät on tarkoitettu, ja se on negatiivista!

Olenko siis väärämielinen etenkin blogissani olevien kirjoitusten suhteen, kun olen paljastanut vääryydet sellaisessa määrin? Eikö olisi pitänyt puhua vain hyvistä ja kauniista asioista? Enkö ole ollenkaan Herran Hengen vaikutuksen alaisena, korostaessani sydämelläni kaikuvaa ja suorastaan pauhaavaa ääntä: ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.” (Matt.15) ”Jo on myös kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.” (Luuk.3).

Emmekö enää ollenkaan odota Herraamme palaavaksi sydämessämme huuto: ”Tule Herra Jeesus! Tule pian!”

Edessäni on kirpputorilta ostettu Uusi Testamentti. Minulla on niitä kymmenkunta, joihin kuhunkin olen alleviivannut tiettyihin alueisiin liittyviä jakeita. Tuohon kappaleeseen olen nyt alkanut alleviivata kaikki kohdat, jotka ihmismielen mukaisesti eivät ole pelkästään miellyttäviä, lupauksia paremmasta, hyvää mieltä herättäviä. Arvioiminen on joidenkin kirjeiden kohdalla hyvin vaikeaa, koska jotkin kohdat on hyvin vaikea sijoittaa omaan kategoriaansa. Jumalallisessa mielessä tällainen tutkistelu ei ole edes tarpeen, mutta mielenrauhan saamiseksi voimme kerran suorittaa tällaisenkin vertailun, vajavaisena ja puutteellisena.

Tiedoksemme tutkistelun tässä vaiheessa:

Matteuksen evankeliumi,

noin 1070  jaetta  - 483 ihmismielen mukaan negatiivista jaetta

Jaakobin kirje,

108 jaetta – 72  ihmismielen mukaan negatiivista jaetta

Juudan kirje,

25 jaetta – 17  ihmismielen mukaan negatiivista jaetta

1.      Timoteuskirje,

113 jaetta – 48 ihmismielen mukaan negatiivista jaetta

2.      Timoteuskirje

       83 jaetta – 31 ihmismielen mukaan negatiivista jaetta

Tiituskirje,

       46 jaetta – 15 ihmismielen mukaan negatiivista jaetta

Miten on Vanhan Testamentin suhteen? Jo ensimmäisistä uskon tien päivistämme muistamme, että hyvien asioiden jakeita sai etsiä aika kauan, eikä alleviivauksia syntynyt ollenkaan samassa suhteessa kuin Uuden Testamentin kohdalla.

Korostakaamme vielä, että negatiivisilla jakeilla tarkoitamme jakeita, jotka eivät sisällä ihmismieltä miellyttäviä lupauksia ja hyviä odotuksia, vaan pikemminkin ovat tarkoitetut herättämään itsetutkistelua ja mielenmuutosta.

”Sillä vaikka murehutinkin teitä kirjeelläni, en sitä kadu, ja jos kaduinkin, niin minä - kun näen, että tuo kirje on, vaikkapa vain vähäksi aikaa, murehuttanut teitä - nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi; sillä te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä. Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.” (2.Kor.7)

Koituuko murheen pelkomme sielumme vahingoksi?

Markku Vuori