Meluava joukko Mooabin arolla

JA HÄN ALKOI MOOSEKSESTA JA KAIKISTA PROFEETOISTA

Mikä on tuo meluava joukko Mooabin arolla?

Joskus vuonna 1992?

Jumalan kansalla on oikeus varmuuteen sen suhteen, mitä se uskoo ja mitä sille opetetaan. Erikoisesti tässä ajassa meidän tulee ottaa tarkoin vaari siitä, mitä meille tarjotaan — onko se Sanan mukaista vai ei. Ihmeet ja merkit eivät ole mikään tae siitä, että asia on kunnossa. Ihmeiden ja merkkien tulee olla Jumalan Sanan mukaisia! Tänä päivänä on voimallisia julistajia, jotka julistavat voimallista sanomaa, mutta onko se sitä, mitä Jumalan kansalle on tarkoitettu tässä ajassa? Onko voimallinen julistus tae siitä, että meidän on pakko ottaa se vastaan? Jos sydämessä on hienoinenkin epäilys julistetun suhteen...?

Mitä sanoo Herran palvelija meille? "Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa" (2. Piet.3).

Jumalan Sana korostaa meille myös sen tärkeyttä, että kuuntelemme ja noudatamme Hänen profeettojensa sanoja, ja että suomme profeetalle hänelle kuuluvan arvostuksen ja kunnioituksen. Mutta mistä todellisuudessa on kysymys ja missä on raja profeetan ja Jumalan kunnioittamisen välillä?

Minä olen Jumalan armosta saanut aloittaa tuntemamme hengellisen työn tässä maassa, ja pian lähes kahdenkymmenen vuoden ajan olen ollut tekemisissä tämän työn kanssa. Näin monta vuotta on Sana ollut meidän keskellämme, mutta mitä ovat ihmiset siitä tehneet? Onko tämä todellisten jumalanlasten yhdistämiseen tarkoitettu Sana saanut tehdä tehtävänsä meidän keskellämme? Olemmeko yksi joukko, joka on kuin yksi sydän ja yksi sielu? Kaukana siitä! Suokoon Herra meidän näkevän todellisuuden edessämme, niin että voisimme edes ajatella parannuksen tekemistä! Minusta tuntuu, ettei juuri kukaan edes ajattele sitä, koska ei nähdä todellisuutta!

Tavallinen uskosta osaton lähimmäisemme tuskin edes tietää mitä profeetta merkitsee. Kun hän kuulee jotakin siihen viittaavaa, toteaa hän vain: "Se on jotain niitä uskovaisten juttuja!" Hän ei ymmärrä profeetan tehtävää ja merkitystä, koska kukaan ei ole häntä opettanut. Mutta ymmärrämmekö mekään tämän ajan uskovaisina todella, mitä profeetta on ja mikä hänen merkityksensä on? Kun katselee kaikkea sitä satoa, mitä yhden ja toisen "mukaan tunnustautuvan” työ on tuottanut, voidaan vain todeta, että ulospäin annettu kuva ei houkuttele ketään tulemaan mukaan ja osalliseksi siitä. Kaikki koetaan pakonomaiseksi julistajan korostamiseksi ja pelotteluksi: "Sinun täytyy lukea näitä saarnoja; jos et lue niitä ja kunnioita profeettaa, niin sinun käy huonosti!"

Profeetta-käsitteellä on luotu eräänlainen kiristysilmapiiri Jumalan lasten keskuuteen. Profeetan pelkoa korostetaan ja aikaansaadaan ilmapiiri, jossa pelko vallitsee. Ei rohjeta asettaa kysymyksenalaiseksi jotakin sellaista, minkä väitetään tulleen profeetalta. Koska käsitteestä profeetta ei olla täysin selvillä, on tällainen pelottelu mahdollista.

Me tiedämme, että keskuudessamme on ollut todellisia sananjulistajia. Mutta millainen kuva heistä on annettu? Millaiseksi heidät ja heidän palvelustehtävänsä on esitetty? Lähes kahdenkymmenen vuoden kokemuksen perusteella rohkenen Kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä väittää, että vain muutamat ovat todella käsittäneet, mistä on kysymys. Suurin osa ihmisistä on tullut julistamamme seuraajiksi ilman että he näkisivät todellista yhteyttä Jeesukseen Kristukseen. Heidän hedelmänsä todistaa heitä vastaan. Seuraavassa tutkistelussa nimeltään: "Mikä on tuo meluisa joukko Mooabin arolla?" haluan tuoda silmiesi eteen kuvan, jonka tulisi saattaa sinut lopullisesti näkemään, mikä on todellisuus meidän kohdallamme.

Meillä on Jumalan meille suoma oikeus olla varmoja siitä, mitä me uskomme. Miten me saamme varmuuden jostakin Jumalan Valtakunnan alueelle kuuluvasta asiasta? Yksinomaan Jumalan Sanasta! Mikään muu ei merkitse mitään. Kaikki, mitä me kuulemme tai luemme, meidän tulee viedä Jumalan Sanan valoon ja nähdä, pitääkö se yhtä koko Jumalan Sanan todistuksen kanssa. Ei riitä se, että se näyttää pitävän yhtä joidenkin sanankohtien kanssa, vaan sen on pidettävä yhtä koko Sanan kanssa! "...että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu" (Luuk.1).

Halutessamme varman tiedon siitä, mitä todellinen profeetta on ja millainen hänen palvelustehtävänsä on, meidän ainoa mahdollisuutemme on tutkia Kirjoitukset alusta loppuun ja saada kokonaiskuva asiasta. On esitetty niin valtava määrä ristiriitaista tietoa, ettei tänä päivänä juuri voi astua esiin tiettyjen asioiden kanssa. Ihmisillä on sellainen kuva, että on kysymys äärimmäisestä harhaopista. Nyt on tarpeen esittää selvä kuva siitä, mistä todella on kysymys. Voidaksemme varmistua siitä, että joku todella oli Jumalan lähettämä profeetta tälle ajalle, emme vain voi katsella kaikkea mitä hän sanoi tai teki, vaan meidän on saatava varmuus Jumalan Sanasta. Koska ihmiset eivät enää vaivaudu tutkimaan Jumalan Sanaa, menevät he harhaan, vaikka lukevatkin saarnoja, koska he eivät ole selvillä todellisen profeetan luonteesta ja ominaisuuksista!

Yhä uudelleen tulee esiin avoimesti tai kätketysti ajatus siitä, että jonkun kohdalla olisi kysymys jostakin niin suuresta ja ainutlaatuisesta, ettei kaikki häntä koskeva olisi edes kirjoitettu Raamattuun, tai sanokaamme toisella tapaa: hän oli jotakin niin erinomaista ja erikoista ja uutta, ettei häntä voida verrata itse asiassa keneenkään toiseen profeettaan, eivätkä raamatulliset kuvat anna täydellistä kuvaa hänen ominaisuuksistansa ja palvelustehtävästänsä. Jos joku oli todella Jumalan lähettämä profeetta, Jumala toimi ainutlaatuisella tavalla hänen kauttansa, mutta hän oli Jumalan lähettämä profeetta! Jumalan lähettämä! Ymmärrämmekö, mitä se merkitsee? Jumala lähettää jokaisen lähettiläänsä Sanansa mukaisesti!

Minä rohkenen väittää Kaikkivaltiaan Jumalan ja hänen Sanansa arvovallan nojalla, että todellisen profeetan olemus ja hänen palvelustehtävänsä eivät missään kohdin eikä missään suhteessa poikkea raamatullisesta profeetan kuvasta, eikä hänen kohdallaan voi olla kysymys mistään Raamatun ulkopuolisesta lisäyksestä tai piirteestä, jota emme voisi nähdä Jumalan Sanasta! Jumala tekee kaiken Sanansa mukaisesti!

Minä olen täysin tietoinen siitä, että näine väitteineni aikaansaan jumalanpilkkaa vastaan nousevia huokauksia ja tuomitsevia ajatuksia, koska haluan asettaa jokaisen julistajan Kirjoitusten rajojen sisälle.

Jumalan Sanan arvovallalla voin näyttää teille jokaiselle toteen, etten minä ole jumalanpilkkaaja, vaan kaikki ne, jotka antavat välikappaleelle suuremman kunnian kuin Jumalalle, joka on hänet lähettänyt. Lukekaamme, mitä itse Herra Jeesus sanoo palvelustehtävästään: "Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa" (Joh. 4:34). "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään" (Matt. 5:17). "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen" (Luuk. 4:21). "Katso, minä tulen - kirjakääröön on minusta kirjoitettu- tekemään sinun tahtosi, Jumala" (Hebr. 10:7). Herra Jeesus Kristus suoritti kaiken tarkoin sen mukaisesti, kuin mitä Hänestä oli kirjoitettu Jumalan Sanaan. Hän tiesi palvelustehtävänsä olevan sidotun tarkasti jo kirjoitettuun, ja niinpä Hän saattoi huokaista: "Kuinka minä olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty!" (Luuk. 12).

Jos itse meidän Herramme palvelustehtävä oli täydellisesti sidottu Jumalan Sanaan ja sen rajoihin, niin kuinka voisi olla toisin jonkun palvelijan suhteen, jonka Hän lähettää? Eikö Hän itse todista: "Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan" (Joh. 17:8)? Rauha teille! Niinkuin isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät" (Joh. 20:21).

Monet soisivat mielellään määrätynlaisen keskiajan pimeyden vallitsevan uskovaisten keskuudessa profeetan suhteen, jotta he saattaisivat harjoittaa mielivaltaansa ihmisten yli ja eristää heidät itseänsä seuraamaan. "Sinun on toteltava sitä, mitä profeetta sanoo." "Profeetta sanoi... Profeetta sanoi... Profeetta sanoi..." Mutta mitä sanoo Jumalan Sana? Profeettojen sanomisia on aina irrotettu oikeasta yhteydestänsä, ja vaikka lainaus olisikin ollut oikein, on se esitetty väärässä yhteydessä ja tulos on aina ollut sama kuin valheessa. VÄÄRIN ESITETTY TOTUUS ON VIELÄ SUUREMPI VALHE KUIN VALHE ITSE! Veljeni, sisareni, käsittäkäämme viimeinkin, mistä on kysymys, kun Jumala lähettää profeetan! Profeetat eivät ole todistaneet itsestänsä, vaan aina he ovat todistaneet Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta! Samoin tekee tälle ajalle lähetetty profeetta, mutta ihmiset vain kuuntelevat hänen sanojansa, eivätkä tee niiden mukaisesti!

Todellisen profeetan ja hänen palvelustehtävänsä voimme siis ainoastaan erottaa siitä, mitä Jumalan Sana puhuu edesmenneistä profeetoista. Jokainen heistä toimi sopusoinnussa toistensa kanssa, ja kaikki heidän puhumansa muodostaa harmonisen kokonaisuuden. Tutkikaamme siis tällä kertaa Moosesta, joka ensimmäisen exoduksen yhteydessä oli Jumalan käyttämä välikappale. Hän soveltuu tutkistelullemme erinomaisesti, sillä olihan hän suurin profeetta, mitä Jumalalla oli ollut — verrataanhan jopa Kristusta häneen! "Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa!" (5.Moos. 18:15).

Kun Herra Jeesus itse halusi Emmauksen tien kulkijoille selvittää palvelustehtävänsä tarkoituksen, kertoo Raamattu meille siitä seuraavasti: "Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu" (Joh. 24:27). Voisiko sitten olla väärin, jos puhumme Mooseksesta meidän aikamme julistajien yhteydessä?

Mistä me yritämme vakuuttaa ihmisiä, mitä me tarjoamme heille? Voin tuntea henkivallat, jotka haluavat sanoa minulle: "Sinä et kunnioita julistajia ja yrität halventaa heitä etkä rakasta ja arvosta heitä oikealla tavalla. Me haluamme vakuuttaa ihmiset siitä, että hän oli suurin julistaja, mitä tässä maailmassa on ollut." Tiedän, että on olemassa suuri määrä ihmisiä, jotka haluavat vakuuttaa koko maailman jonkun julistajan palvelustehtävän suuruudesta. Tunnustan avoimesti ja julkisesti, ettei se ole minun mielenkiintoni kohde. Uskon koko sydämestäni, että keskuudessamme on ollut ja on julistajia, jotka ovat julistaneet ja julistavat mitä tärkeimmän sanoman meille, joka ei ole muuta kuin Jumalan Sana tätä aikaa varten. Uskon myös rakastavani heitä paljon enemmän kuin monet niistä, jotka niin äänekkäästi tunnustavat rakkauttansa. Kuka rakastaa enemmän, sekö, joka antaa väärän todistuksen, vaiko se, joka kertoo totuuden?

Jumalan lähettämät miehet tekevät sen, mitä meille kerrotaan Pyhän Hengen johdattamista miehistä: "Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille." (Joh.16). "Ja näille hän aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista, SAADAKSEEN HEIDÄT VAKUUTETUIKSI JEESUKSESTA" (Apt.28:23).

Jumalan Sana antaa yhteneväisen todistuksen. Missä tahansa Pyhä Henki vaikuttaa, siellä Herra Jeesus Kristus tulee kirkastetuksi. Kuinka voisi olla toisin? Onhan Hän Hänen Henkensä! Pyhä Henki toimi ihanalla tavalla myös Paavalin kautta, eikä sanota, että hän olisi yrittänyt vakuuttaa ihmisiä Mooseksen palvelustehtävän suhteen, vaan hän näki Jumalan tarkoituksen ja pystyi paikallistamaan Mooseksen sinne, minne hän kuuluikin. Hän tiesi, mitä Mooses oli sanonut, ja mitä Pyhä Henki oli antanut kirjoittaa muistiin, ja sen perusteella hän halusi saada ihmiset VAKUUTETUIKSI JEESUKSESTA. Kirjanoppineet tiesivät kaiken, mitä Mooses oli sanonut, mutta he taistelivat kaikesta voimastaan Häntä vastaan ja Hänen tuntemistansa vastaan, joka oli tullut lihaksi heidän aikanansa. Samoin on tänään: on niitä, jotka ovat ymmärtäneet Jumalan tarkoituksen ja parhaansa mukaan haluavat kirkastaa Herraa Jeesusta Kristusta, ja ovat olemassa ne, jotka ovat tosin kuulleet kaiken, mutta eivät ymmärrä sanojen merkitystä ja lihallisesti seuraavat kuulemaansa ja korostavat ihmistä, jota eivät itse asiassa tunne ollenkaan. Tämä tuokin meidät aiheeseemme: "MIKÄ ON TUO MELUAVA JOUKKO MOOABIN AROLLA?"

MIKÄ ON TUO MELUAVA JOUKKO MOOABIN AROLLA?

Israelin kansa oli lähtenyt Mooseksen johdolla Egyptistä, ja oli erämaavaelluksen jälkeen saapunut lähelle päämääräänsä, Luvattua Maata. 4.Moos. 36:13 sanotaan: "Nämä ovat ne käskyt ja säädökset, jotka Herra Mooseksen kautta antoi israelilaisille Mooabin arolla Jordanin rannalla, Jerikon kohdalla." Huomatkaamme jälleen tarkoin kuka puhui. Herra puhui Mooseksen kautta Israelilaisille! Herra antoi käskyt ja säädökset! Huomatkaamme, että heti tuon jakeen jälkeen seuraa 5. Mooseksen kirja, jossa ei niinkään anneta paljon uusia käskyjä ja säädöksiä, vaan kerrataan menneitä ja jo annettuja käskyjä.

"Tuolla puolella Jordanin, Mooabin maassa, Mooses alkoi selittää tätä lakia..." (5. Moos.1:5). Mooses alkoi selittää tätä lakia... Huomatkaamme, ettei hän omassa voimassaan selittänyt mitään, vaan: "Neljäntenäkymmenentenä vuotena, yhdennessätoista kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä, Mooses puhui israelilaisille kaiken, mitä Herra oli käskenyt hänen heille puhua." Mooses tiesi aikansa kuluvan loppuun ja kuolemansa lähestyvän: "Minä kuolen tässä maassa" (4:21). Pankaamme erikoisesti merkille muutama asia:

1. Mooses puhui kaiken (K-A-I-K-E-N)

2. mitä Herra oli käskenyt puhua.

Voimme siis varmuudella todeta, että ennen kuolemaansa Mooses oli puhunut kaiken sen, mitä Jumala hänen kauttaan halusi sanoa!

Mitä tarkoittaa se, kun Jumala puhuu meille jotakin? Puhuuko Hän vain, jotta me kuulisimme ja painaisimme kaiken mieleemme? Riittikö tuona aikana pelkkä kuuleminen? "Ja silloin minä annoin teille käskyt kaikesta, MITÄ TEIDÄN OLI TEHTÄVÄ" (1:18). Usko ilman tekoja on kuollut. Jumalan puhe tarkoitti sitä, mitä Jumalan kansan oli tehtävä. TEHTÄVÄ!

Yksi sukupolvi oli jo kuollut erämaassa, koska ei uskonut voivansa saavuttaa luvattua, vaikka maistoikin sen hedelmiä. Mooses sanoo heistä: "Mutta te ette tahtoneet mennä sinne, vaan niskoittelitte Herran, teidän Jumalanne, käskyä vastaan" (1:26). Jumalan käsky kuului: "MENE!" Hän ei sanonut: "Muista mitä olen sanonut! Pidä se mielessäsi! Tutkistele sitä! Mieti sitä!" Ei, vaan Herra sanoi: "Mene! Mene! Pane jalkasi liikkeelle! Siirrä toista jalkaa toisen eteen! Siten liikut eteenpäin!"

"Ja Mooses nousi Mooabin arolta Nebon vuorelle, Pisgan huipulle, vastapäätä Jerikoa. Ja Herra näytti hänelle koko maan... ja Herran palvelija Mooses kuoli siellä Mooabin maassa, Herran sanan mukaan. Ja hän hautasi hänet laaksoon Mooabin maahan, vastapäätä Beet-Peoria, mutta ei kukaan ole saanut tietää hänen hautaansa tähän päivään asti. Mooses oli kuollessaan sadan kahdenkymmenen vuoden vanha."

"Ja Israelilaiset itkivät Moosesta Mooabin arolla kolmekymmentä päivää; siihen päättyi Mooseksen muistoksi vietetty itku- ja suruaika. Ja Joosua, Nuunin poika, oli täynnä viisauden henkeä, sillä Mooses oli pannut kätensä hänen päällensä; ja israelilaiset tottelivat häntä ja tekivät, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut" (5. Moos.34).

1. Mooses antoi kansalle Herran käskyt kaikesta, mitä heidän oli tehtävä.

2. Herran palvelija Mooses kuoli Mooabin maassa ja Herra itse hautasi hänet.

3. Israelilaiset itkivät Moosesta 30 päivää. Siihen päättyi suruaika.

4. Herran palvelija Joosua oli täynnä viisautta. Hän oli omaksunut kaiken, mitä Mooses oli opettanut

5. Israelilaiset tottelivat häntä ja tekivät, niin kuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut!

Minä en halua esittää mitään erikoisajatuksia Joosuasta. Muut ovat syyllisiä selittelyihin. Todetkaamme lähinnä, että kun Herra ottaa pois palvelijansa, ei Hän jätä kansaansa neuvottomaksi ja yksin. Mitä Herra teki muille, sitä Hän on tekevä meillekin! Kuinka siunaava onkaan ajatus Joos.1:5: "Ei kukaan kestä sinun edessäsi kaikkena elinaikanasi. Niinkuin minä olin Mooseksen kanssa, niin minä olen sinunkin kanssasi; minä en jätä sinua enkä hylkää sinua. Ole luja ja rohkea..." "Olenhan minä sinua käskenyt: ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin." Samat lupaukset koskivat yhä Jumalan kansaa, vaikka suuri profeetta ja johtaja olikin kuollut! Mooses oli: "HÄN OLI". Suuri "MINÄ OLEN" OLI YHÄ KANSANSA KANSSA. Hän, joka on "MINÄ OLEN" oli lähettänyt Mooseksen. Nyt Hän lähetti Joosuan. Jonkin ajan kuluttua Joosuakin oli "HÄN OLI", ja "MINÄ OLEN" jatkoi kansansa kanssa käyttäen toisia välikappaleita.

"Minun palvelijani Mooses on kuollut;

nouse siis

ja mene

tämän Jordanin yli,

sinä ja kaikki tämä kansa,

siihen maahan, jonka minä annan heille,

israelilaisille" (Joos.1).

NOUSE SIIS JA MENE!

Me luemme Raamatusta, että tuon aikainen israelin kansa nousi ja meni Jordanin ylitse, sillä Herra oli sanonut: "Älä käy Mooabin kimppuun äläkä ryhdy taistelemaan heidän kanssaan, sillä minä en anna heidän maastaan mitään sinun omaksesi, koska minä olen antanut Aarin Lootin jälkeläisten omaksi" (5. Moos.2:9). HEIDÄN PAIKKANSA EI OLLUT MOOABIN MAASSA!

Kun katselen meidän aikamme niin kutsuttua seurakuntaa ja vertaan sitä tuohon aikaan, jolloin sanottiin: "Mutta Israelissa ei enää noussut yhtäkään sellaista profeettaa kuin Mooses, jonka kanssa Herra seurusteli kasvoista kasvoihin; ei ketään, joka olisi tehnyt sellaisia tunnustekoja ja ihmeitä, kuin hän Herran lähettämänä teki..." (5.Moos.34), niin kasvokkain sen tosiasian kanssa, että suuri Jumalan palvelija on jättänyt meidät tässä ajassa - millainen olisi kuva meistä siirrettynä tuohon aikaan?

Kun katselen kaikkea sitä mitä inhimillisin ja hengellisin silmin näen edessäni seurakunnan suhteen, näyttää ainakin siltä, että kaikki on pysähtynyt paikalleen. Pysähtynyt paikalleen — ei tänään, ei eilen, vaan vuoteen 1965, jolloin tuo jumalanpalvelija poistui keskuudestamme, nukkui pois, kuoli. Israelin kansa on hengellinen esikuva meille. He nousivat, he lähtivät, heidän jalkansa astuivat eteenpäin. Se on hengellinen kuva meille uskossa kasvamisesta ja hengellisesti eteenpäin menemisestä. Aivan kuin tapahtui tuona aikana: "Jokaisen paikan, johon te jalkanne astutte, minä annan teille, niinkuin olen Moosekselle puhunut... on oleva teidän aluettanne" (Joos.1), aivan samoin tässä ajassa me olemme asetetut kulkemaan hengellisesti eteenpäin ja omistamaan kaikki lupaukset, jotka koskevat tätä aikaa. Jumala puhui tuossa ajassa ja sanoi: "Menkää, tehkää, toimikaa!" Olisiko Kaikkivaltias Jumala puhunut vain huviksensa tässä ajassa, ilman mitään vaatimusta jonkin toteuttamisesta?

Ajatellessani "meidän joukkojamme" tuli jo vuosia sitten mieleeni erikoinen ja jossakin suhteessa ironinen kuva. Sen aikainen Israelin kansa nousi ja lähti ja meni yli Jordanin. Mitä on tehnyt tämän ajan kansa? Katselen kohti Mooabin aroa. Katselen, kuuntelen. Profeetta on kuollut noin kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Mitä minä näen, mitä minä kuulen? Mikä on tuo meluava joukko Mooabin arolla? Keitä he ovat? Mitä he tekevät siellä? Raamatun mukaan Israelin kansa lähti Mooabin arolta kolmenkymmenen päivän kuluttua Mooseksen kuolemasta. Mitä on tehnyt tämän päivän kansa? Menkäämme katsomaan, antakaamme Mooabilaisen isän ja pojan kulkea edellämme, onhan kysymys heidän maastansa.

-Isä, mitä nämä ihmiset meidän arollamme ovat? Tuollainen suuri lauma, pieniin ryhmiin jakautuneena? He laulavat ja pitävät meteliä, mutta kuulostaa siltä, kuin jokainen ryhmä laulaisi eri laulua. Silti he näyttävät kuuluvan jollakin tavoin yhteen. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt vastaavaa.

-Poikani, en ole täysin varma, mutta minulla on jonkinlainen aavistus. En oikein tiedä, mutta luulisin että näillä on jotakin tekemistä erään suuren joukon kanssa, joka kerran viipyi tällä arolla jonkin aikaa. Se oli suuri joukko, joka Jumalan profeetan johdolla oli matkalla vastaanottamaan lupauksien täyttymystä. Mutta tuo suuri profeetta kuoli täällä jo noin kaksikymmentäviisi vuotta sitten, ja tuo joukko lähti eteenpäin. Sanotaan, että Jumala yhä edelleen on heidän kanssansa, ja samat lupaukset, jotka koskivat tuota suurta profeettaa, ja ne teot, jotka Jumala teki hänen kauttansa — ne koskisivat myös koko kansaa. Ne olivat esikuva siitä, mitä Jumala on tekevä kansallensa eräänä päivänä. Sen mukaan, mitä olen kuullut, on tuo kansa kulkenut pitkälle, kauas pois. Tuo suuri profeetta oli sanonut, että heidän tulee kulkea eteenpäin välittämättä siitä, mitä hänelle tapahtuu. Mutta mitä sitten ovat nämä ihmiset? Olen kyllä kuullut, että täällä on tapahtunut jotakin outoa jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan, mutta nyt vasta olen oikein pannut sen merkille, koska meteli alkaa kuulua jo hyvin kauas. Mennään kysymään noilta tuolla.

-Isä, minua hiukan pelottaa. Minun mielestäni he käyttäytyvät kummallisesti. Katso nyt tuonne! Nuo kaksi ryhmää ovat vähällä käydä toistensa kimppuun. Ei voi olla totta! Katso nyt! Noita ihmisiä täytyy olla tuhansia, mutta he seisovat pienissä ryhmissä ja kaikesta päätellen laulavat ylistyslauluja, mutta jokainen ryhmä laulaa eri laulua. Ja koko ajan he pitävät huolen siitä, ettei kukaan toisesta ryhmästä tule liian lähelle. Hei, katso, tuossa aivan lähellä ollaan tukkanuottasilla! Repivät toisiansa hiuksista niin että hiustupot lentelevät ja maa pöllyää kun he yrittävät pysyä pystyssä. Mitä ihmeen ihmisiä nämä oikein ovat?

-Kuule, poika, minuakin alkaa todella hämmästyttää! On ilmiselvää, että kaikki nuo ryhmät suhtautuvat vihamielisesti toisiinsa. Katso noita ilmeitä, he laulavat ylistyslauluja ja kasvot loistavat iloisina, mutta heti kun joku toisesta ryhmästä tulee lähelle tai ryhmät vahingossa siirtyvät liian lähelle toisiaan, loppuu laulu ja nyrkit nousevat pystyyn. Tule äkkiä sivummalle! Nuo lähimmät ryhmät alkavat kivittää toisiansa! Tuolla on hiukan rauhallisemman näköinen porukka. Kokeillaan, suostuvatko he puhumaan meille.

-Hyvää päivää, me asumme tässä lähistöllä ja olemme jo vuosia huomanneet jotakin erikoista olevan tekeillä tällä arolla. Kaikki on ollut sen verran rauhallista, ettemme ole sen kummemmin olleet kiinnostuneet kaikesta. Mutta nyt aina kun lähdemme metsälle, huomaamme että riista on kaikonnut pois. Eläimet pelkäävät jotakin, ja olemme huomanneet ihmistenkin karttavan tätä aluetta. Mitä täällä on oikein alkanut tapahtua, keitä te olette?

Ryhmä lopettaa laulunsa. Kaikki katsovat tätä outoa tungettelijaa, joka on puettu oudosti. Selvästi muukalainen. Ei voi kuulua tähän joukkoon, ei mihinkään sen ryhmistä; pojallakin on niin pitkät hiukset! Kaikki tuijottavat näitä kahta muukalaista. Katseet mittailevat kiireestä kantapäähän ja päitä puistellaan. Yhtäkkiä yksi miehistä astuu eteenpäin, suoristaa viittaansa voimakkailla nykäisyillä, rykäisee, astuu aivan mooabilaisen eteen ja huutaa täyteen ääneen, niin että sylkipisarat roiskuvat miehen ja hänen poikansa päälle: "Halleluja, halleluja!" Pitää hetken tauon.

-Halleluja! Halleluja! ylistys Jumalalle! Ylistys Jumalalle, joka lähetti profeettansa meille! Profeetta sanoi, ettei miehellä saa olla pitkät hiukset! Uskotteko, mitä profeetta sanoi? Häh! Tuijottaa vuoroin miestä ja pojan hiuksia.

-Anteeksi tuota... me olemme mooabin kirkon jäseniä. Me emme oikein ymmärrä, mitä profeetta on. Meillä ei opeteta sellaisista asioista. Meillä on kyllä papit ja piispat, mutta mitä sitten profeettaan tulee... Teidän oppinne siis tarkoittaa pääasiassa sitä, että hiusten leikkaaminen lyhyiksi on tärkeintä. Olen kyllä sanonut pojalle, että voisi siistityttää niskatukkansa... mutta kyllä meillä kotona naisilla on hyvin siistit lyhyet hiukset...

-Mitäh! Naisilla lyhyet hiukset! Mitä te oikein olette!? Barbaareja! Ettekö tiedä, että profeetta sanoi, että naisilla tulee olla pitkät hiukset ja että pitkät hiukset miehellä ovat kauhistus Jumalan edessä! Tehkää parannus ja uskokaa, mitä profeetta on sanonut!

-Tuota, tuota... me emme oikein ymmärrä... meidän pappimme eivät ole puhuneet mitään siitä, mutta...

-Vaiti, vaiti! Teidän kirkkonne on saatanan kirkko ja tämä oppi on repivä sen palasiksi. Tehkää parannus, tulkaa ulos siitä kirkosta, se on portto, ja te olette porton lapsia...

-Anteeksi mutta...

-Vaiti! Asiasta toiseen, menkääpä tuon toisen ryhmän luo, joka tuossa on aivan lähellä. Siellä on veli Mund Woie. Hän tietää tarkkaan, kuinka pitkät hiukset miehellä saa olla. Hänellä on taskussaan mittatikku. Hän tietää kuinka pitkät pulisongit saavat olla; itse asiassa niitä ei saa olla juuri ollenkaan. Niskasta tukan tulee olla todella lyhyt, profeetta sanoi näet...

-Halleluja, halleluja! Puhuja kääntää selkänsä ja alkaa ryhmän kanssa laulaa ylistyslaulua.

-Isä, lähdetään pois! Minä en ymmärrä tästä mitään. Nämä ihmiset ovat niin outoja. Mitä tarkoittaa se, kun hän sanoi meidän kirkkomme olevan saatanan kirkko ja että hiukset pitää leikata lyhyiksi? Ovatko he joitakin buddhalaisia? Olen kuullut että buddhalaiset leikkaavat hiuksensa lyhyiksi. Koulussa on puhuttu myös siitä, että heillä on joitakin profeettoja; ei kun muhamettilaisilla niitä on! Mitä nämä ihmiset sitten oikein ovat? Poika silittää tukkaansa ja yrittää painaa niskahiukset kauluksen alle.

-Hyvää päivää!

-Päivää! Katsohan vaan, naapurikin on löytänyt tiensä tänne. Hyvää päivää molemmille. Rouvakin on lähtenyt mukaan.

-No jaa, täytyihän tässä lähteä katsomaan, mistä täällä on kysymys. Oikein meille saakka kuuluu sellainen mekkala, ettei sitä voi olla kuulematta.

-Nämä ovat joitakin buddhalaisia, sanoi poika. Minunkin pitäisi ajaa hiukseni pois ja liittyä heihin.

-No, no, annapas olla. Tapasimme tuolla aika erikoisia ihmisiä. Suhtautuivat meihin kuin mihinkin kummajaisiin, ja heti alkuun alkoivat moittia kirkkoamme, ja hiukset tuntuvat olevan pääasia, koska siitä ensimmäiseksi puhuvat - pääasia, kuin ovat päässä, hih, hih. Emme ole moista ennen kokeneet!

-Mitäs tuo nyt on, sanoi naapurin rouva. Tuolla meidän suunnallamme oli yhdellä ryhmällä jonkinlainen kokous menossa, ja kun he lauloivat niin kauniisti, ajattelimme mennä hetkeksi kuuntelemaan. Ehdimme tuskin sisälle, kun huomasimme, että saarna oli alkanut. Saarnaaja ilmoitti aiheeksensa "Jumalan suuret teot tässä ajassa profeetan kautta". Hän luki Raamattua ja puhui palavasti. Mutta kun hän näki meidän tulevan sisään, jäi häneltä suu auki ja hän tuijotti minua silmät tapillaan. Minä hämmästyin kovasti ja ajattelin että mitä tämä nyt oikein on. Enhän minä edes tuntenut koko miestä eikä hän minua, koska tulin ensimmäistä kertaa. Saarnaaja vain tuijotti hetken, alkoi sitten kiivaasti käännellä Raamattunsa sivuja ja alkoi saarnansa alusta: "Profeetta sanoo, ettei naisella tule olla miesten tamineita. Housut naisella ovat kauhistus. Naisella tulee myös olla pitkät hiukset, profeetta sanoi niin!"

-Voi kuulkaa, kuinka minä tunsin itseni noloksi! Olimme tulleet ratsain ja minulla oli ratsastushousut jalassa. Eihän minulla mitkään lyhyet hiukset ole, mutta olin työntänyt poninhännän kauluksen alle. Voi kun minusta oli noloa, että heti kun tulimme sisälle, alettiin saarnata minusta. Uskokaa tai älkää, me lähdimme kiivaasti ulos ja varmasti emme koskaan enää mene lähellekään noita kokouksia! Mitä ihmeen ihmisiä nämä ovat, kun heillä ei ole minkäänlaista hienotunteisuutta! Jos he uskovat sillä tavoin, niin miksi se sitten pitää alkaa tällaisella torumisella? Ilmeisesti naisten pukeutuminen on heidän pääoppinsa?!

-Joo, ja tuolla ryhmällä se, että miesten hiukset mitataan mittakepillä.

-Olisivatkohan nämä niitä samoja ihmisiä, jotka joitakin vuosia sitten opettivat, ettei edes makkaraa saa syödä, siinä kun on kuulemma jotakin verestä otettua valkuaista?  Samat ihmiset kiersivät myös ympäri maata ja sanoivat, ettei kukaan saisi omistaa omaa taloa; kaikki pitäisi myydä.

-Enpä tiedä, on kaiken kaikkiaan niin kummallista. Tiedättekö muuten, että meidän kaupungissa kierteli ympäriinsä aviopari, joka jakeli joitakin irrallisia sivuja joistakin kirjasista! Jossakin päin on taas jaettu aivan kuin voipaperille painettuja lehtisiä, joissa puhuttiin jotakin lopunajan profeetasta. Ovatkohan nämä ihmiset oikein viisaita?

-Ainakin meidän kirkkomme tuomitsee nämä ihmiset ja heidän oppinsa, ja varmastikin aivan oikeutetusti, jos pitää paikkansa kaikki se, mitä heistä sanotaan. Olen kuullut, että osa heistä on aivan asiallista väkeä, mutta he häipyivät näistä maisemista jo yli kaksikymmentä vuotta sitten, heti kun heidän suuri profeettansa oli kuollut. Mutta miksi nämä ihmiset vielä ovat täällä? MIKSI HE EIVÄT OLE LÄHTENEET LIIKKEELLE?!

Joku alkaa huutaa: "Jumalalle kiitos profeetasta, joka paljasti meille koko Sanan!" Ja ihme kyllä, kaikki eri ryhmät yhtyvät tähän ylistykseen ja huutavat yhdestä suusta: "Profeetta sanoi! Profeetta sanoi! Profeetta sanoi!"

-Mitä tämä tarkoittaa? Muuten nämä ihmiset eivät ole yhtään yksimielisiä, mutta kun tulee kysymys profeetasta ja hänen sanomisestansa, yhtyvät kaikki siihen. Olisikohan täällä ketään, jolta voisimme kysyä?

-Sisar, mistä täällä on kysymys? Mihin ryhmään sinä kuulut? Osaatko vastata meille muutamiin kysymyksiin?

-Halleluja, ylistys minun Miehelleni Kristukselle! Me olemme jo naimisissa, me olemme ylöstemmatut, Uusi Jerusalem on meidän keskellämme, halleluja!

-Halleluja, se on totta, sanoo paikalle rientävä mies. Kristus tuli alas pilvessä 1963, ja Hänen läsnäolonsa on meidän kanssamme. Täydellinen rakkaus on meidän keskellämme! Profeetta sanoi, että sinne pääsee ainoastaan täydellinen rakkaus. Me olemme nyt saavuttaneet tuon rakkauden, halleluja! Kaikki vajavainen on kadonnut. Paavalinkin julistus on vanhanaikaista, meillä on täydellinen rakkaus, eikö vain, sisar?

-Kyllä, kyllä! Halleluja! Meillä on täydellinen rakkaus. Hei, mitä nuo naapuriryhmän uskovaiset täällä tekevät! Hehän eivät usko meidän oppiamme. Alkakaahan vetää siitä! Tiehenne siitä, me emme halua olla missään tekemisissä teidän kanssanne! Te olette jääneet pois, teillä ei ole enää mitään toivoa. Pois, pois!

-Ei näiltä ihmisiltä ainakaan voi kukaan kysyä mitään! Saman lailla ovat toisten kimpussa kuin muutkin. Kuulitteko, he sanoivat, että heillä on täydellinen rakkaus, ja siitä huolimatta näyttää siltä, että heistä huokuu kaikkein suurin viha muita kohtaan! Eipä ole vakuuttavaa rakkautta! Muistan todella, että tuo profeetta oli puhunut täydellisestä rakkaudesta ja siitä, että eräänä päivänä on oleva samanlainen seurakunta kuin alussa oli. Heistä voidaan kuulemma sanoa, että heidän rakkaudestansa voidaan nähdä heidät Herran opetuslapsiksi. Kenenkähän opetuslapsia nämä sitten ovat?

Paikalle tulee vanhus kainalosauvan kanssa. Hän on hyvin sympaattisen tuntuinen. Mooabilaisemme kohtaavat hänen ystävällisen katseensa, ja ajattelevat viimeinkin kohdanneensa ihmisen, jolta voi saada jotakin asiallista tietoa.

-Hyvää päivää, vanhus. Saisimmeko puhua kanssasi hetken? Kuulutko sinä näihin ihmisiin? Mihin ryhmään sinä kuulut?

-Hyvää päivää! Hyvää paivää! Minä olen asunut tällä seudulla koko ikäni, ja minulla on pieni savimaja tuolla aron reunalla. Minä olen mooabilainen, niin kuin ilmeisesti tekin olette.

-Sittenhän te tiedätte, mistä täällä on kysymys.

-Mistä on kysymys, siihen tuskin pystyvät antamaan vastausta edes nämä ihmiset itse. En ole tavannut heistä yhtäkään, jonka kanssa voisi puhua asiallisesti. Jokainen heistä vain toistaa samaa vuodesta toiseen: "Profeetta sanoi, profeetta sanoi, profeetta sanoi!" Eikä noiden ryhmien keskellä ole kahta sellaista, jotka olisivat samanmielisiä. Ainoastaan silloin kun huudetaan ylistystä ja kiitosta profeetalle, yhtyvät kaikki siihen. Muuten ovat kaikki eri mieltä sen suhteen, mitä hän oikein tarkoitti.

-Muistan kuin eilisen päivän sen, kuinka tuo suuri profeetta vielä oli heidän keskuudessansa. Minä en silloin ymmärtänyt kovinkaan paljon kaikesta siitä, mitä puhuttiin, mutta sen verran ymmärsin, että hän todella oli Kaikkivaltiaan Jumalan lähettämä, sillä ei kukaan voi puhua sillä tavalla, ellei Jumala ole hänen kanssansa! Ja ne ihmeet! Mikään ei ollut salassa hänelle. Hän pystyi ihmisille kertomaan kaiken heistä itsestänsä ja tuhannet ja tuhannet parantuivat!

Mutta sitten tuo suuri profeetta kuoli, ja voi sitä surun määrää! Kansa itki häntä täällä pitkän aikaa! Ja uskokaa tai ei, hänen haudallaan laulettiin "Usko se vaan, usko se vaan" aina vain uudestaan ja uudestaan. Tuossa joukossa oli ihmisiä, jotka uskoivat hänen nousevan haudastaan tuossa tilaisuudessa! Todella kummallisia ihmisiä! Hautajaispuheissa hänestä puhuttiin kuin hän ei olisi ollut lainkaan kuollut. Mutta kuollut hän oli!

Ihmiset olivat suuren surun vallassa, mutta heidän keskellään oli saarnaajia, jotka sanoivat: "Nyt on aika lähteä liikkeelle, niin kuin profeettamme sanoi. Herra on meidän kanssamme niin kuin Hän oli veljemme kanssa. Lupaukset kuuluvat meille, kulkekaamme eteenpäin ja omistakaamme kaikki se, mitä meille on luvattu. Hän on mennyt Herran luokse, mutta meillä on kilvoittelu edessämme. Muistakaamme kaikki, mitä Hän Herran käskystä julisti meille ja TEHKÄÄMME SEN MUKAISESTI! SEURATKAAMME EDELLEENKIN HERRAA! KAIKKI YHDESSÄ! YHDESSÄ ME SAAVUTAMME SEN, MIKÄ MEILLE ON LUVATTU!

Eräänä kauniina päivänä he sitten olivat poissa. Vain heidän jalanjälkensä näkyivät hiekassa. Heidän Jumalansa on tehnyt suuria heidän keskellänsä; olen kuullut viestejä siitä. Mutta nämä ihmiset jäivät tänne! He vain hokevat, mitä profeetta on sanonut, mutta sen vähäisen ymmärryksen mukaan mitä minulla on, he eivät ole tehneet mitään siitä, mitä tuo profeetta käski heitä tekemään. He vain kiistelevät siitä, mitä mikin hänen lausumansa tarkoitti. Joukossa on ihmisiä, jotka joka päivä lukevat tai kuuntelevat yhden hänen saarnansa, mutta eivät siitä huolimatta muutu miksikään. Toisaalta minun käy sääli heitä, toisaalta taas ajattelen, että mitä minä heistä välitän, kun eivät järkipuhetta kuuntele!

Niin kuin jo mainitsin, tuo suuri joukko lähti liikkeelle ja on kulkenut jo kauaksi. Heidän joukostansa on silloin tällöin muutama sananpalvelija nähnyt suuren vaivan ja palannut näiden ihmisten luokse kehottaakseen heitä lähtemään viimeinkin liikkeelle. Vuodesta toiseen nämä veljet ovat uhrautuvasti yrittäneet osoittaa heille, mikä Jumalan Sanan todellinen merkitys on. He ovat osoittaneet tietä Herran Jeesuksen Kristuksen luokse ja kehottaneet seuraamaan Häntä. Mutta kuinka surullista onkaan ollut katsella, kuinka nämä joukot kuin yhteisestä sopimuksesta ovat tarttuneet ensimmäiseen käteen osuvaan kiveen ja huutaneet: "Pois, pois tuollainen. Ei tuollainen saa elää! Meillä on profeettamme, ja viimeiseen asti pidämme kiinni siitä, mitä hän on sanonut. Me sanomme vain sen, mitä profeettakin sanoi!" Yhä uudelleen nuo rohkeat julistajat on ajettu tiehensä kivisateen saattelemana. Suuri riemu on noussut aina heidän keskellänsä, kun nämä julistajat on vaiennettu tai saatettu näennäiseen häpeään. Hetken on vallinnut yhteinen mielihyvä, mutta sitten taas nämä ryhmät ovat eristäytyneet.

-Mikä nämä ihmiset sitten jakaa? Näemme tuolla ryhmiä, joissa ei ole kuin kaksi ihmistä? Kolme ihmistä! Ja jossakin seisoo jopa joku aivan yksin ja heiluttaa käsiään ja rukoilee innokkaasti.

-Olette jo varmaankin tavanneet muutamien ryhmien edustajia. Tuossa aivan takananne on ryhmä, joka uskoo Uuden Jerusalemin olevan heidän keskellänsä. Minä suuresti ihmettelen sitä. Se ei vaikuta yhtään siltä, mitä tuo profeetta puhui, ja olenhan minäkin lukenut Raamattua. Uusi Jerusalem! Minä en näe muuta kuin surkeita hökkeleitä ja telttamajoja! Jokin on vialla heidän kohdallansa. Ja he puhuvat täydellisestä rakkaudesta ja kivittävät toisia heti kun ehtivät! Ja näille ihmisille on opetettu, että heidän on rakastettava vihamiehiänsäkin!

-Tuolla istuu yksinään partasuinen mies ja hyvin hartaasti selaa kirjaspinkkaa. Mitä hän etsii ja edustaa?

-Ai hän! Itse asiassa en oikein tiedä mistä on kysymys. Mutta sen verran käsitän, että hän puhuu Pyhän Hengen viittaavan johonkin erikoiseen tämän profeetan palvelustehtävässä, ja viime vuodet hän on tutkinut ja tutkinut tuon profeetan saarnoja. Hän kuulemma odottaa, että tuo profeetta nousee kuolleista ja tulee uudestaan opettamaan kansaa. Minä en oikein käsitä sitä. Kaikki nuo, jotka heti profeetan kuoleman jälkeen lähtivät liikkeelle, olivat liikuttavan vakuuttuneita siitä, että tuon profeetan julistuksessa oli kaikki mitä he tarvitsivat ymmärtääkseen Jumalan Sanaa. Viivasuoraan he kulkivat eteenpäin kurkkimatta taaksensa. Mitään epäilystä tai epäselvää ei tuntunut olevan. Sellaisella riemulla he kulkivat eteenpäin ja todistivat kohdanneensa Kaikkivaltiaan Jumalan Jeesuksessa Kristuksessa.

Mutta tämä nuori mies, ja luultavasti joku hänen kanssaankin — he odottavat profeettaa takaisin panemaan saappaat ojennukseen, niin kuin he asian ilmaisevat. Kyllä totisesti tällä porukalla ovatkin saappaat sekaisin, näkeehän sen jokainen, jolla on hiukankin tervettä järkeä tallella! Mutta ne, jotka silloin aikanaan lähtivät, heillä oli saappaat jalassa ja sellainen selvyys, mitä en ennen uskovaisilla ole havainnut. Heitä ei voinut olla kunnioittamatta!

-Kuinka monta ryhmää tuolla kaiken kaikkiaan on?

-Sitä on mahdoton sanoa. Kymmeniä, satoja, kuka tietää. Jo joku aviopari voi muodostaa oman ryhmänsä. Muistan kuinka tuo profeetta aikanaan sanoi, että maailmassa on monia satoja kirkkokuntia — ehkä nämä ihmiset ovat käsittäneet asian sillä tavoin, että heidänkin tulee muodostaa satoja nurkkakuntia, hih, hih!

On uskomatonta, mitä kaikkea nämä ihmiset voivat uskoa. Siellä on sellaisia, jotka uskovat joihinkin ukkosenjylinöihin, mistä profeetta itse sanoi, ettei niitä tule kukaan tietämään. Sitten on tuo paruusia, jossa Herra muka tuli heidän keskelleen henkimuodossa, läsnäolossa, helmikuussa 1963, ja sen jälkeen ei kuulemma kukaan voi pelastua, koska armonistuin on suljettu. Kuitenkin suuri osa näistä tämän opin edustajista tuli mukaan vasta tuon ajan jälkeen — pitävätkö he meitä aivan hulluina ja ymmärtämättöminä? Jo terve järki sanoo että se on hulluutta!

Siellä on ihmisiä, jotka ovat uskoneet Herran tulevan silloin ja silloin, mutta heille on käynyt niin kuin Jehovan todistajille. Asetetut päivämäärät ovat tulleet ja menneet ilman että mitään olisi tapahtunut, eikä kenelläkään ole ollut rohkeutta myöntää olleensa väärässä. Aina on annettu uusia selityksiä. Minun on sanottava, ettei näillä ihmisillä ole itse asiassa mitään tekemistä sen profeetan ja julistuksen kanssa, mitä minäkin sain kuulla. NÄMÄ IHMISET PUHUVAT JOSTAKIN AIVAN MUUSTA!

Nämä ihmiset antavat väärän todistuksen siitä, mitä tässä ajassa on opetettu. Heillä kullakin on ollut oma käsityksensä hengellisistä asioista, ja julistetusta Sanomasta he ovat ottaneet sen, mikä heille on sopinut. Sääli, sääli! Kunpa olisin silloin aikanaan lähtenyt noiden mukaan, jotka lähtivät täältä! Siinä julistuksessa oli todella jotakin! Siinä oli jotakin sellaista aitoa, mikä puhutteli sydäntäni. Täytyy olla olemassa todellinen Jumala ja todellinen Rakkaus, joka rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään! Minä olen saanut kyllikseni tästä kaikesta! Olen kuullut, että tuo joukko ei vielä ole perillä. Minä lähden heidän peräänsä, uskon saavani heidät vielä kiinni! Tulkaa tekin, täällä ei ole mitään meille!

Onko tämä kyllin yksinkertaisesti esitetty, että me voisimme ymmärtää, mistä on kysymys? Jos senaikainen Israelin kansa olisi jäänyt Mooabin arolle hokemaan: "Mooses sanoi, Mooses sanoi!", olisi jokainen meistä käsittänyt heidät hengellisesti vähäjärkisiksi. 5.Moos. 4:1 sanotaan:

"Ja nyt Israel, kuule (vaihe 1.) ne käskyt ja säädökset, jotka minä teille opetan, että seuraisitte (vaihe 2.) niitä... älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois, vaan noudattakaa (vaihe 2.) Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, jotka minä teille annan."

"Ja noudattakaa ja seuratkaa niitä, sillä se on oleva teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojen silmissä."

"Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, kun teillä on keskinäinen rakkaus."

Hengellinen elämä tämän ajan seurakunnan keskuudessa todistaa sitä itseänsä vastaan! Joka väittää yleisen rakkauden vallitsevan, on valehtelija. Todellista rakkautta on hyvin vähän. Eikö viimeinkin ole aika mennä itseensä ja tehdä parannus! Kuvittelut eivät vie seurakuntaa eteenpäin, eivät hurskaat toiveajattelut. Tämä tie on niin yksinkertainen, etteivät hullutkaan eksy. Itse Herra Jeesus kiittää Taivaallista Isää siitä, että Hän on salannut nämä asiat viisailta ja ymmärtäväisiltä ja paljastanut ne lapsenmielisille. Kuinka vanhukset ja lapsenmieliset voisivat päästä osallisiksi Jumalan viimeisestä toiminnasta, jos kysymys olisi joistakin rivien välissä olevien kuviteltujen ilmestysten etsimisestä?! KAIKKI ON NIIN YKSINKERTAISTA, ETTÄ VIISAAT KULKEVAT SEN OHITSE JA JÄÄVÄT MOOABIN ERÄMAAHAN. RAKKAAT VELJENI JA SISARENI, LÄHTEKÄÄ LIIKKEELLE, LOPETTAKAA SURUAIKANNE, SEURATKAA HERRAA, JOKA KULKEE MEIDÄN EDELLÄMME!

Markku Vuori