Mitä Jeesus tekisi? 3

”Herra, sinun kätesi on kohotettu, mutta he eivät sitä näe. He saakoot häpeäksensä nähdä sinun kiivautesi kansan puolesta; kuluttakoon heidät tuli, joka sinun vihollisesi kuluttaa. Herra, sinä saatat meille rauhan, sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt.” (Jes.26).

Herralle kiitos normaalista säästä, niin ulkona kuin asunnossanikin! Osa helteestä on vieläkin olohuoneessani, sillä kivitalo lämpiää kuumalla ilmalla parissa päivässä ja jäähtyminen kestää kauemmin kuin lämpiäminen! Helle ei ole koskaan sopinut minulle ja jokainen kuuma päivä vähitellen uuvutti minut sellaisella tavalla, että nytkin jouduin todella ponnistamaan ottaakseni tietokoneen syliini. Ihminen korjaa nyt oman kylvönsä satoa aivan erikoisella ja ilmeisellä tavalla.

”Ja hän sanoi myöskin kansalle: ’Kun näette pilven nousevan lännestä, sanotte kohta: 'Tulee sade'; ja niin tuleekin. Ja kun näette etelätuulen puhaltavan, sanotte: 'Tulee helle'; ja niin tuleekin. Te ulkokullatut, maan ja taivaan muodon te osaatte arvioida; mutta kuinka ette arvioitse tätä aikaa? Miksi ette jo itsestänne päätä, mikä oikeata on?” (Luuk.12).

Missähän määrin me jokainen olemme omalla tavallamme ulkokultaisia tässä ajassa tekemiemme arvioiden suhteen? Me olemme hyvin suuressa määrin tietoisia kaikista maallisista asioista, mutta jokin meissä kaikesta näkemästämme huolimatta pyrkii vakuuttamaan meissä ja meille ja meidän kauttamme, että kaikki on sittenkin hyvin, ei hätää mitään. Menneinä vuosina saatoimme vakuuttaa itseämme ja toisiamme kiitollisuudella siitä, että tämä on juuri se aika, jossa olisimme valinneet elää, jos meillä olisi ollut ratkaisuvalta. Itse en ole enää ollenkaan varma valinnastani, vaikka aikanaan teimme Jumalani kanssa sopimuksen, että haluan valita vaikeamman tien Hänen kanssaan, kunhan vain saan elää tietoisuudessa Hänen tahdossaan olemisesta. Siten en voi olla lainaamatta sanankohtaa:

”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.” (1.Piet.4).

Rehellisyyden nimessä joudun arvioimaan niin aikaa kuin kaikkea tapahtuvaakin aivan uudella tavalla, tunnustaen etten milloinkaan elämässäni olisi edes kuvitellut joutuvani kokemaan kaikkia niitä helteitä, joista maalliset helteet ovat vain heikko varjokuva. Minulle on todella tapahtunut kaikkea sellaista, mitä voin pitää todella outona, inhimilliselle mielelle käsittämättömänä. Uskovaisuus on tuonut ja tuo mukanaan omanlaisensa helteet, ja samanaikaisesti maalliset helteet kertovat karua kieltään siitä, mitä on seurauksena koko maailman jumalakielteisyydestä! Ihminen on kohta totaalisesti unohtanut mitä Sana sanoo aivan alkulehdillään:

”Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: ’Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.’” (1.Moos.2).

Mitä kaikkea sisältyykään muutamaan sanaan: ”Viljelemään ja varjelemaan”! Ei ole ihminen todellakaan viljellyt ja varjellut, vaan on kaikin tavoin pyrkinyt luomaan (manipuloimaan geenejä) jotakin omaa ohitse jumalallisen järjestyksen, jonka perusolemus tuodaan toistuvasti esiin sanoilla ”lajinsa mukaan”! Hän aivan omalla tavallaan syö edelleenkin hyvän ja pahan tiedon puusta, arvioiden kaikkea oman järkensä ja jumalattoman olemuksensa (oman lajinsa) mukaisesti, kysymättä lainkaan ”mitä Jeesus tekisi” kulloisissakin tilanteissa! Maailma viis veisaa Jeesuksen tekemisistä, mutta traagisinta kaikessa on se, kuinka uskovainen maailma havaitsemattomalla tavalla entistä enemmän jättää tämän kysymyksen leijailemaan jossakin yläilmoissa, kumartaen vääryyden edessä ja toimien täysin ajattelematta ja esittämättä kysymystä ”mitä Jeesus tekisi” juuri kohdatussa tilanteessa!

Ei ole siis mitään syytä ihmetellä kaikkia kokemiamme ”helteitä”, sillä elämme todellakin ajassa:

”Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ’Totisesti, minä tulen pian.’ Amen, tule, Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.” (Ilm.22).