Social Icons

Pages

torstai 16. marraskuuta 2017

Kätkeytymistä ja kätkemistä 4



”Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat; sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta. Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä käykää.’” (Jes.30).

Tämä sanankohta sisältää sellaisen määrän jumalallista lähentymistä, että voisimme kirjoittaa siitä kuukausikaupalla! Tänään siitä nousevat erikoisella tavalla esiin viisi viimeistä sanaa. Mitä niistä tulee mieleemme? Ajattelemmeko omaa elämäämme ja sen ratkaisuja, suuntia, valintoja?

Olemme puhuneet Jumalan kätkeytymisestä, mutta samalla Hänen näyttäytymisestään tavalla, jota emme kiireissämme edes tule panneeksi merkille. Me kuulemme useammin kuin huomaammekaan hyvää tarkoittavan Äänen, joka tahtoo ohjata meitä matkallamme tässä ajassa ja maailmassa. Mitä se sisältää pohjimmiltaan, todelliselta ominaisuudeltaan? Olen selvästikin alkanut viljellä sanaa ”ominaisuus”. Mitä sanoo Sana meille tässä yhteydessä, millaisella tavalla se kehottaa meitä tarkkailemaan hengellisiä asioita? Kaikesta on pintapuolisuus kaukana:

”Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä, että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” (Ef.3).

Tätä tarvitsemme selvästi käsittääksemme jo vuosituhansien takaisen profeetallisen sanan ja sen syvällisen merkityksen. Vastaus on Uudessa Testamentissa selvääkin selvempi. Mitä huudahtaa meille Herramme eilisessä tekstissämme?:

Tässä Minä olen, tässä Minä olen!” (Jes.65).

"Tässä on Tie, sitä käykää.”

Mihin saakka yltää näiden sanojen kaiku?

"Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh.14).

Saman kaiun alla elämme tänäkin päivänä, saman raamatullisen Totuuden, mitä ei mikään voi korvata, eivät ajan muutokset, eivät mitkään inhimilliset selitykset!

”’Ainoastaan sinun tykönäsi on Jumala, ei ole toista, ei yhtään muuta jumalaa.’ Totisesti, sinä olet salattu Jumala, sinä Israelin Jumala, sinä Vapahtaja.” (Jes.45).

Miten näin ilmeiset asiat voivat olla niin salattuja, inhimilliseltä mieleltä kätkettyjä? Aivan kuten Israelin kansan hengellisen näkökyvyn peittää erikoislaatuinen peite, sama pätee kansakuntiinkin:

”Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.” (2.Kor.4).

Millainen suuri salaisuus sisältyykään meidän tehtäväämme olla valon välittäjiä, kantajia, ei sen lähteitä! Edellinen kohta jatkuukin todella selventävänä!

”Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala, joka sanoi: ’Loistakoon valkeus pimeydestä’, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.”

”Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.” (Ef.5).










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 

Sample text

Sample Text

Sample Text