Mitä lukee lipussamme?

Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut.' Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” (Apt.4).

Tänään kysykäämme kukin itseltämme, miksi keskuudessamme on niin valtava määrä mitä erilaisimpia kirkollisia tai vapaakirkollisia yhteisöjä ja yhteenliittymiä, joilla jokaisella on omat näkemyksensä ja ”kristilliset otsikot” yllänsä. Tavallinen maan kansalainen ihmettelee vielä tänäkin päivänä mihin suuntaan pitäisi katsoa ja ojentautua, kun hänen kuulemansa ”hengelliset sanomat” omalla tavallaan ovat niin samanlaisia, mutta kuitenkin usein melkoisessa ristiriidassa keskenään. Mikä tulisi hänen ratkaisunsa olla, kun vaihtoehtoja on niin valtava määrä ja kukin kehuu itseään ja varoittaa (hienovaraisesti?) toisista?

Ei totisesti ole ohitse aika jolloin opetuslapset Herraa seuratessaan jäivät kuulomatkan päähän Hänestä käydäkseen melko kiivastakin keskustelua ja väittelyä siitä, kuka heistä on suurin ja merkittävin Herran seuraaja. Me kuvittelemme käyvämme tätä sananvaihtoa, ei Sananvaihtoa, salassa Häneltä, josta eilen kirjoitimme:

”…eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.

Jo meidän pelkät ajatuksemme kaikuvat Hänen edessään voimakkaampina kuin äänekkäinkään väittelymme! Onko meillä todella varaa kuluttaa kallisarvoista aikaamme tällaisten asioiden selvittelyyn tällaisessa hetkessä, jossa kaikki entinen näyttää katoavan ja kadottavan perustansa? Meillä on toki yhteiskristillisiä projekteja ja ”muutoskampanjoita” lisäjäsenten saamiseksi, mutta kaikesta huolimatta näyttää siltä, että yllämme liehuvissa, suurissakin lipuissa, ei lue sitä mitä kautta kirkkohistorian olemme odottaneet ja toivoneet. Miksi ei vieläkään, tässä ajassa, lipussamme ole sitä viestiä, joka on ainoa ratkaisu kanssamatkaajiemme ja itsemmekin kysymyksiin?

”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.”

Miksi tämä Nimi ei pääse kunniapaikalle hengellisessä elämässämme, saati sitten yllämme liehuvaan näyttävään lippuun, niin ettei kenellekään etsivälle ja kaipaavalle sielulle jää epäselväksi mihin suuntaan lähteä ja mihin katsoa? Millaisia ajatuksia saavat hänessä aikaan lipuissamme leimuavat tekstit? Kertovatko ne todella hänelle kaikesta siitä, mitä Jumalamme Itse on heitä varten varannut Ristinpuun ansiolla?

”Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön. Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä, ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: ’Istu sinä tähän mukavasti", ja köyhälle sanotte: ’Seiso sinä tuossa’, tahi: ’Istu tähän jalkajakkarani viereen’, niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita? Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat?” (Jaak.2).

Uskomme todellakin koetellaan tässä ajassa aivan sen mukaisesti, mistä jo Daniel mainitsee:

”Ja taidollisista jotkut kompastuvat, että heidän joukkonsa koeteltaisiin, seulottaisiin ja puhdistettaisiin lopun ajaksi, sillä vielä kestää, ennenkuin määräaika on.” (Dan.11).

”Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät.”(Dan.12).

Varokaamme siis kohottamasta yllemme lippua, jossa ei ole Tuo Yksi ja Ainoa Jeesus-Nimi!