Social Icons

Pages

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Kuka tappaa yhteisöllisyyden?


 
Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.” (Ef.4).

Olen surulla pannut merkille, kuinka useissa seurakunnissa on kadotettu näky Jumalan Seurakunnan todellisesta olemuksesta. Puhutaan oikeista asioista, toteuttamatta kuitenkaan esitettyjä totuuksia käytännössä. Missä suhteessa tämä poikkeaa nykyisestä ja jo kauemminkin vallinneesta politiikasta? Olen aina sanonut, ettei minusta ole poliitikoksi eikä yleensäkään johtajaksi, koska minulla ei ole siihen virkaan ominaista peruspiirrettä. Todellinen poliitikko ja kansanedustaja on kykenevä puhumaan tunnin sanomatta yhtään mitään. Minä taas en voi puhua muutamaa minuuttiakaan ilman jonkinlaista sanomaa.

Pyrin pitämään yhteyttä eri kristillisiin piireihin. Kaikkialla näyttää nyt siltä, että seurakunnassa ei olekaan enää kuin vain yksi tai muutama virka, joita hoitavat palkatut henkilöt. Viime vuonna oli muutamia talkoita, joihin olen vuosien aikana osallistunut tavatakseni ihmisiä. Kirkon pihan haravointitalkoissa oli helposti lueteltava joukko osallistujia: poikani isä, entisen vaimoni mies ja minä! Kolmen tunnin urakan jälkeen päätin jäädä minäkin pois seuraavana vuonna!

Kesäkodin talkoissa meitä oli nyt noin tusina. Murheelliseksi tekee se, kuinka vähän ihmiset ovat halukkaita osallistumaan yhteisiin asioihin hyvistä tarjoiluista ja olosuhteista huolimatta. Olisikohan niin, että me itse, aivan omakohtaisesti, olisimme luomassa yhteisöllisyyden puutetta?

”…tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään…”

Olemmeko aivan liiaksi alkaneet valita seuraamme ja lähellemme kelpaavia ihmisiä? Kartammeko jopa niitä lähimmäisiä, jotka sanankohtamme mukaan itse Jumala on antanut Yhteisöömme, joka omalla tavallaan on näkymätön mutta kuitenkin koko elämäämme ulkonaisestikin vaikuttava?

”…ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.” (Hebr.10).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 

Sample text

Sample Text

Sample Text