Kasva Kristukseen!

”…ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.” (Ef.4).

Mihin meidän tulee kasvaa ja mikä on koko kristillisen elämän ydin? Se tuodaan selvästi esiin lainauksessamme. Elämme ajassa, jossa mielenkiintomme pyritään kohdistamaan todella vääriin asioihin. Meidän tulee olla lapsenmielisiä, mutta ei alaikäisiä, jolla tarkoitetaan sitä, että ihmisen aistit eivät ole kehittyneet erottamaan oikeaa väärästä. Tämä erottamisen kyky ja lahja perustuu pohjimmiltaan yksinomaan riittävään ajan viettämiseen Jumalamme ja Hänen Sanansa seurassa!

Olemme jo päässeet tarvittavalla varmuudella näkemään, että kaikki hengellinen ja uskonnollinen toiminta on vedonnut ja vetoaa ehkä tänään entistä suuremmassa määrin Raamattuun, tosin kieltäen aidon hengellisen voiman. Kirppukin voi ponnistaa Raamatun päältä pitkään hyppyyn, mutta se ei tee siitä uskovaista eikä raamatullista! Kuinka tärkeätä onkaan päästä käsittämään Jumalan Sanan ydin:

”…vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus…”

Kuinka ytimekäs lause meille juuri tässä ajassa! Herramme on Tie, Totuus ja Elämä! Tällä tiellä voi pysyä ja kulkea vain totuutta rakastava ihminen, ei ainoastaan puhuen siitä, vaan noudattaen sitä päivittäisessä elämässään. Hedelmämme ei ole mikään muu kuin se jälki, jonka elämämme jättää tähän maailmaan ja lähimmäisiimme!

Ei riitä vain tielle lähteminen, vaan meidät on nimenomaan kutsuttu jatkuvaan hengelliseen kasvuun ja kehitykseen, joka voi tapahtua ainoastaan yhteydessä Tähän Elämän Virtaan, joka ei kummunnut ainoastaan Pojasta, vaan joka on tarkoitettu jatkumoksi meissä jokaisessa. Meidät on kutsuttu olemaan Hänen kaltaisiaan, juuri sellaisia kuin Hänkin oli tämän maan päällä!

Meillä on todella suuri kutsumus, joka meidän tulee ymmärtää ja jota meidän tulee arvostaa, mutta säilyttäen joka päivä tietoisuuden:

”Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään'.” (Luuk.17).

Otapa oikein mietiskelyn kohteeksi ainakin pariksi päiväksi mitä todella tarkoittaa: ”…joka on pää, Kristus…”

Aivan selvän Sanan todistuksen mukaisesti me emme hengellisellä alueella ole kykeneviä ansaitsemaan mitään. Silti kutsumuksemme arvo on ääretön näkymättömässä maailmassa. Meissä sisäisesti on jotakin paljon enemmän kuin mitä maailmassa on. Siksi palakoon sydämemme lihaan kuin poltinraudalla:

”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää;

sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh.15).