Yksi
vaikeimmista kysymyksistä seurakunnan keskuudessa koskee kaikkea sitä opetusta
ja julistusta, mikä tosin tapahtuu suurella antaumuksella ja voimalla, mutta
joka kuitenkin herättää tietynlaisia kysymyksiä kuulijoiden sydämissä. Voidaan
selvästi todeta, että kokouksessa on vaikuttava ja syvällinen ilmapiiri, mutta
sisimmässä on jonkinlainen epäilys sen suhteen, onko kaiken vaikuttajana
todella Pyhä Henki, ja perustuuko julistus sittenkään koko Jumalan Sanaan, sen
kokonaistodistukseen. Jos saarnaaja esiintyy hyvin vakuuttavasti, ja julistus
on "voimallista" ja täynnä lainauksia Sanasta, katsoo moni kaiken
olevan täysin kunnossa, etenkin jos ilmapiiri on koskettava. Mutta jos katsomme
vain ilmapiiriin ja saarnaajan esiintymiseen, niin riittääkö se vastaamaan
kysymykseemme? Mikä on julistuksen ja opetuksen perimmäinen tarkoitus?
Riittääkö pelkkä koolla oleminen ja "Sanan kuuleminen"? Mikä on
loppujen lopuksi julistuksen hedelmä? Muistakaamme, että Herramme sanoi: ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät.”
(Matt. 7: 16).
Niinkuin
olemme useassakin tutkistelussa kosketelleet tähän liittyviä asioita, voimme
todeta että nimenomaan kaikki väärä opetus ja julistus lähestyy meitä paljon
suuremmalla voimalla ja antaumuksella kuin aito ja puhdas sananjulistus. Mistä
tämä johtuu? Koska mikään väärä ja vääräkorosteinen opetus ei voi olla Pyhän
Hengen puhtaan vaikutuksen tulosta, perustuu innoitus ja julistuksen voima
johonkin muuhun tekijään! Mutta mikä tämä muu tekijä on, siinä onkin yksi
vaikeimmista vastattavista kysymyksistä seurakunnan keskuudessa. Mistä
ammentavat nämä "Hymeneukset ja Filetukset ja Aleksanderit" voimansa
ja palavuutensa, sillä tehdään vääryyttä heitä kohtaan, jos ei uskota heidän
antaumukseensa ja vakaumukseensa sen suhteen, mitä he julki tuovat?
Saadaksemme
vastauksen siihen, mikä on näiden ihmisten vaikuttimena ja kannustimena,
tarvitsemme Pyhän Hengen apua ehkä enemmän kuin minkään muun aiheen kohdalla.
Kysymys on niin syvällinen ja hengellistä ymmärrystä vaativa, että vastauksen
saamiseksi joudutaan kahlaamaan sellaisen raamatunjaemäärän lävitse, mitä
tuskin on tarvittu minkään muun tutkistelun yhteydessä.
Kysymyksemme nyt koske suoranaista
vastakkainasettelua: seurakunta — kirkkokunnat, vaan ongelmamme ovat omassa
keskuudessamme vaikuttavat julistajat, jotka ulkonaisesti ovat omaksuneet tämän
hengellisen leimansa ehkä voimakkaammin kuin kukaan toinen. Siitä huolimatta
heidän "palavan julistuksensa" tulos on osoittautunut tuhoisammaksi
ja hajottavammaksi kuin mikään muu toiminta lähes neljännesvuosisadan aikana.
Mikä on todellakin salaisuus kaiken tämän takana? Tuskin kukaan näistä opettajista
ja julistajista aivan tarkoituksellisesti tekee sitä mitä tekee? Tuskin kukaan
näistä tahallisesti hajottaa ja tuhoaa Jumalan Hengen vaikutusta seurakunnan keskuudessa?
Mikä saa veljemme ja sisaremmekin tarttumaan Kainin hengessä "sanan miekkaan"
tehdäksensä tyhjäksi jonkun toisen elämän ja työn Jumalan valtakunnassa?
Tätä
kysymysten luetteloa voitaisiin jatkaa loputtomiin, mutta missä ovat vastaukset
kaikkiin niihin? On tuskin tarpeen niinkään keskittyä osoittamaan sitä, ettei
Jumalan Hengen vaikutuksessa oleva henkilö toimi vastoin Jumalan tarkoitusta ja
hyvää päämäärää. Meidän Herramme itse sanoo hyvin selvästi Matt. 12: 30: "Joka ei ole minun kanssani, se on
minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa." Sama
todetaan Luukkaan Evankeliumissa, Luuk. 11: 23.
Opetuslapsilla
oli Herramme aikana omat pulmansa, jotka eivät meillekään ole vieraita.
Johannes kysyi Häneltä eräästä toisesta työmiehestä, joka ei kulkenut heidän
joukossansa, ei seurannut heitä. Miten tulisi suhtautua häneen? He olivat jo
ehtineet kieltää häntä toimimasta aivan kuten tänäkin aikana tapahtuu. Mutta
mitä he saivat vastaukseksi? Mark. 9: 39: "Mutta
Jeesus sanoi heille: Älkää häntä kieltäkö; sillä ei kukaan, joka tekee
voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta
sen jälkeen puhua minusta pahaa. Sillä
joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme. Sillä joka antaa
teille juodaksenne maljallisen vettä siinä nimessä, että te olette Kristuksen
omia, totisesti minä sanon teille: se ei jää palkkaansa vaille."
Oi Jumala,
millaisia ihmisiä, uskovaisia, me todella olemmekaan! Me kiellämme, me puhumme
pahaa, vesimaljan sijasta me ojennamme veljellemme katkeran kalkin, jonka me
odotamme hänen juovan pohjaan asti! Käsitämmekö me lainkaan, mitä meidän
Herramme näillä sanoilla tarkoittaa? Luuk. 9: 50 mukaisesti saman tapauksen yhteydessä Jeesus
sanoi: "Älkää kieltäkö; sillä joka
ei ole teitä vastaan, se on teidän puolellanne". Ilman että itse
olisin sitä etukäteen tiennyt, tuovat nämä lainaukset enemmän valoa tämän
kysymyksemme ratkaisemiseen kuin mitä olisin osannut ajatellakaan. Joka todella
toimii Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Hänen kunniaksensa, on kykenevä
erottamaan Herran ruumiin. Jeesus itse on mennyt Isän luokse ja asuu Henkensä
kautta omissansa, jotka tämän Yhden Hengen vaikutuksesta muodostavat Yhden
Ruumiin. Kukaan järkevä uskovainen ei edes ajattele puhuvansa pahaa Herrasta
Jeesuksesta, mutta käsitämmekö, että kaiken mitä me teemme toinen toisellemme,
sen me teemme Herralle? Jeesus itse sanoo Matt. 25: 45,40: "Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet
tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä
minulle'... 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle
näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'. "
Me joudumme jo
heti alkuunsa vastakkain mitä suurimerkityksisimmän asian kanssa. Nyt voimme
ymmärtää entistä paremmin sen, mitä Herramme tarkoittaa sanoillansa
vuorisaarnassa: "Ei jokainen, joka
sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka
tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra,
Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet
ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja
silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää
pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'." Mitä yhteyttä on tällä
jakeella muiden lainaamiemme kohtien kanssa? Kysykäämme, mitä merkitsevät
Herramme sanat: "Minä en ole koskaan teitä tuntenut!" Siitä
huolimatta heidän kauttansa on tapahtunut suuria asioita, (vaikka jotkut
omavaltaiset selittäjät väittävät, ettei näiden ihmisten kautta todellisuudessa
ole tapahtunut mitään, vaan että he ainoastaan sanovat niin) ei Herra kuitenkaan
tunnustaudu heidän tekemiseensä, saati sitten tunnusta heitä itseänsä.
"...sillä ei kukaan, joka tekee
voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta
sen jälkeen puhua minusta pahaa. Sillä
joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme."
Ymmärrämmekö,
kuinka vakavista asioista on kysymys? Moni on eräänä päivänä muistuttava Herraa
kaikesta siitä, mitä HE ovat tehneet: ...emmekö ME? ...emmekö ME? Jumalan
Sanassa on usein kysymys hienonhienojen asianhaarojen huomaamisesta. Näemmekö,
missä näillä ihmisillä on painopisteensä ja mitä he ovat omasta toiminnastansa
panneet merkille? Toimivatko he oikeassa mielessä, oikealla sydämen asenteella,
siinä hengessä, mitä Herramme itse opetuslapsillensa neuvoi?: "Niin
myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me
olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme
velvolliset tekemään'." (Luuk. 17: 10).
"Ja sentähden, että laittomuus pääsee
valtaan, kylmenee useimpien rakkaus." (Matt. 24: 12). Mitä sanoi Herramme noille
työntekijöille, jotka korostivat omaa asemaansa hengellisessä työssä?
"Menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät!" Miten on
ymmärrettävissä se, että henkilöt, joiden kautta on tapahtunut niin paljon
näkyvää seurakunnan keskuudessa, siitä huolimatta ovat laittomuuden tekijöitä?
Mitä tarkoittaa laittomuuden tekeminen? Matt. 13: 41: "Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen
valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta."
Matt. 23: 28: "Samoin tekin ulkoa
kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä
ulkokultaisuutta ja laittomuutta."
Room. 6: 19: "Minä puhun
ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen
annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen,
niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen."
2. Tess. 2: 3: "Älkää antako
kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin
luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen
lapsi." 2. Tess. 2: 7: "Sillä
laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi
se, joka nyt vielä pidättää..." Tiit. 2: 14: "...hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen
meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan,
joka hyviä tekoja ahkeroitsee." Hebr. 1: 9: "Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta; sentähden
on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä, enemmän kuin sinun
osaveljiäsi." Hebr. 10: 17: "'heidän syntejänsä ja
laittomuuksiansa en minä enää muista'." 1. Joh. 3: 4: "Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden."
1. Herran
mukaan kirjanoppineet ja fariseukset olivat ulkonaisesti ihmisten silmissä
hurskaita, mutta sisältä täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta.
2. Paavalin
mukaan uskovaiset olivat ennen uskoon tuloansa laittomuuden palvelijoita
laittomuuteen.
3.
Laittomuuden ihminen on ilmestyvä, kadotuksen lapsi, jossa konkretisoituu
kaikki paha.
4. Laittomuuden
salaisuus vaikutti jo Paavalin aikana, ja ainoa este sen täyteen valtaan
pääsemiselle on todellisen Kristuksen seurakunnan läsnäolo.
5. Tämä
laittomuuden ihminen on ilmestyvä laittomana, kadotuksen lapsena, vastustajana,
joka korottaa itsensä yli kaiken jumalanpalveluksen.
6. Tämän
laittoman tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla,
tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksellä niille, jotka
joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen,
voidaksensa pelastua. (2. Tess. 2).
Mikä valtava
määrä jumalallista ilmestystä ja totuutta sisältyykään näihin Pyhän Kirjan
sanoihin! Huomatkaamme ennenkaikkea kuin punaisena lankana kulkeva asiayhteys
kaikkien näiden jakeiden välillä:
-Menkää pois
Minun tyköäni, te laittomuuden tekijät!
-Laittomuus
pääsee valtaan, rakkaus kylmenee
-Laittomuuden
tekijät ovat pahennukseksi
(Mutta minä kehostaan teitä, veljet, pitämään
silmällä
niitä, jotka
saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta
vastoin sitä
oppia, jonka te olette saaneet Room. 6).
-Luopumus ja
laittomuus kulkevat käsi kädessä
-Laittomuuden
salaisuus vaikuttaa hengellisen elämän
keskuudessa. Huom. salaisuus! Laittomuus on
salaperäistä!
-Meidät on
pelastettu laittomuudesta tekemään hyviä
tekoja!
-Jeesus
rakastaa vanhurskautta ja vihaa laittomuutta
-Jokainen joka
tekee synnin, tekee laittomuuden
- ...että
kaikki ne tuomittaisiin jotka eivät ole
uskoneet
totuutta, vaan mielistyneet
vääryyteen
-"Sillä vääriä kristuksia ja
vääriä profeettoja nousee, ja
he tekevät
suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että
eksyttävät,
jos mahdollista, valitutkin (Matt. 24: 24)
- Jos teille
sanotaan... älkää menkö...
"...ei kukaan, joka tekee voimallisen
teon minun nimeeni, voi kohta sen jälkeen
puhua minusta pahaa. Sillä joka ei
ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme." Mitä tekivät ne henkilöt, jotka "taivaan
portilla" ylistivät saavutuksiaan hengellisessä elämässä? Mitä olivat he
tehneet maallisen elämänsä aikana, miten he olivat käyttäytyneet toisia ihmisiä
kohtaan? Oliko Kristuksen Rakkaus asunut heissä ja ollut heidän kannustimenansa
ja motiivinansa niin sananjulistuksessa kuin muussakin hengellisessä toiminnassa?
Olivatko he tehneet palvelustehtävässänsä Taivaallisen Isän tahdon? Miksi nyt
heidän pääsynsä taivasten valtakuntaan sulkeutui kaikesta huolimatta? Miksi
heidän täytyy kuulla julkilausuttu totuus aivan liian myöhään, jotta asia voitaisiin
korjata? "Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni,
te laittomuuden tekijät!"
Mitä laittomuus
kokonaisuudessaan sisältää, sitä en minä pysty määrittelemään, mutta antakaamme
lainaamiemme sanankohtien puhua! "...ei
kukaan, joka tekee voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta sen jälkeen puhua minusta pahaa. Sillä joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme." Kenen puolella olivat nuo työntekijät? Ketä he
todellisuudessa palvelivat? Kenen kirkastamiseksi tapahtuivat nuo voimalliset
teot? Huomatkaamme: "...ei
kukaan, joka tekee
voimallisen teon minun nimeeni..." Uskommeko, mitä meidän Herramme sanoo? Jos me
olemme hiukankaan oppineet tuntemaan Häntä, niin me tiedämme, että Hän ei lausu
tyhjiä sanoja, vaan tarkoittaa todella sitä mitä sanoo! "Ei kukaan, joka
tekee voimallisen teon Minun nimeeni..." Mitä ei kukaan tällainen henkilö
tee? "...voi kohta sen jälkeen puhua Minusta pahaa!"
Mikä
sanankohta automaattisesti tulee mieleemme tässä kohden? "Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: 'Minun herrani
viipyy', ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan..." (Matt. 24). Millä
tavoin tämä lyöminen tapahtuu? Kuka olisi kuullut siitä, että sananpalvelijat
aivan käytännössä olisivat lyöneet toisiansa nyrkillä? Toki sellaistakin on
tapahtunut, mutta hengellinen ymmärrys meissä sanoo, että kysymys on
"sanan miekalla lyömisestä". Eikö käytäntö ole osoittanut sen kautta
kirkkohistorian, ja eikö kaikki tämä ole todellisuutta meidänkin keskellämme
tänä päivänä? "...ei kukaan, joka
tekee voimallisen teon minun nimeeni, voi
kohta sen jälkeen puhua minusta pahaa. Sillä
joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme." Mitä tarkoittaa kaikki pahanpuhuminen ja
toisen alta maan kaivaminen? Kuka todella on kenenkin puolella?
Tämän
tutkistelumme yhteydessä olemme selvästi tuoneet julki, että nimenomaan
kirjanoppineet ja fariseukset saivat ankarimmat nuhteet meidän Herraltamme.
Myöskin heitä Jeesus syytti laittomuudesta! Missä tämä laittomuus tulee esiin,
ja mitä se aikaansaa, mikä sen tarkoitus on? Mihin se pyrkii? Miten se
toteuttaa kaiken päämääräänsä päästäksensä?
Tämän
tutkistelun yhteydessä olen kerännyt yhteen monisteeseen kaikki sanankohdat,
missä puhutaan sydämestä Uudessa Testamentissa. Pankaamme koko tutkistelumme
aikana erikoisesti merkille tämä ajatus: "Sydän, sydämessä,
mielessä".
Kun Jeesuksen
ajan hengelliset johtajat seurasivat Hänen toimintaansa, muodostivat he omien
näkemystensä mukaisesti oman kantansa kaikesta Hänen tekemästänsä. Niinpä
sanotaan Matt. 9: 3-4: "Ja katso,
muutamat kirjanoppineista sanoivat mielessään:
'Tämä pilkkaa Jumalaa'. Mutta Jeesus
ymmärsi heidän ajatuksensa ja sanoi: 'Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne?'"
Jos nämä
ihmiset todella olivat yhteydessä Jumalaan ja Hänen Henkensä vaikutukseen, niin
miksi he eivät käsittäneet sitä, mitä Jumala juuri nyt oli tekemässä? Jos he
todella olisivat ymmärtäneet, kuka heidän edessänsä seisoi, ja kenen kautta
kaikki nämä suuret tunnusteot tapahtuivat, niin eikö heidän olisi tullut iloita
ja riemuita? Vaikka he olivat sen ajan hengelliset johtajat, eivät he
sisimmässänsä olleet oikeassa suhteessa Jumalaan, vaan nähdessään Jumalan
valtakunnan saapuvan keskuuteensa, loukkaantuivat he kaikkeen kuulemaansa ja
näkemäänsä syyttäen itse Herraa Jeesusta jumalanpilkasta! Jeesus ymmärsi heidän
ajatuksensa sanoen: "Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne?"
Kaikella tällä ei inhimillisesti ajatellen luulisi olevan suurtakaan
merkitystä, mutta ymmärrämmekö todella, mitä tarkoittaa se, kun sanotaan, että
Jeesus ymmärsi heidän ajatuksensa? Mitä sisälsivät kaikki nämä ajatukset ja
mielenliikkeet kokonaisuudessansa? Mikä oli se pahan ajattelu, mikä heidän
sydämissänsä oli? Mistä se oli peräisin?
Kaikella on
siemenensä 1.Mooseksen kirjassa, niin hyvällä kuin pahallakin. Ensimmäinen
murha tehtiin aivan ihmiskunnan alussa. Ajatelkaamme sitä, että maan päällä oli
vasta neljä ihmistä (tuohon aikaan laskettiin vain miespuoliset henkilöt, joten
emme tiedä oliko Aadamille ja Eevalle jo syntynyt tyttäriä), ja yksi näistä
neljästä surmaa raa-alla tavalla oman, ainoan, lihallisen veljensä! Mikä oli
hänen motiivinsa, mitä hän ajatteli sydämessänsä? Herra katsoi Aabelin
uhrilahjan ja jumalanpalveluksen puoleen, mutta ei Kainin uhrilahjan puoleen.
Mikä oli perimmäinen tekijä ja voima Kainin elämässä, sisimmässä, joka
aikaansai ensimmäisen murhan ihmiskunnan ja toisaalta seurakunnan keskuudessa?
Uusi Testamentti todistaa Matt. 15: 19: "Sillä
sydämestä lähtevät pahat ajatukset,
murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset,
jumalanpilkkaamiset." Kain murhasi veljensä, ja Sanan todistuksen
mukaisesti kaikki lähti hänen sydämestänsä, sisimmäisestä olemuksestansa. Sana
sanoo myöskin Jer. 17: 9: "Petollinen
on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?" Mutta
mikä oli perimmäinen tekijä niin Kainin kuin kaikkien muidenkin
"jumalanpalvojien" sydämessä, kun he seurasivat aikansa todellisten
julistajien toimintaa? Vastauksen tähän löydämme Matt. 27: 18: "Sillä hän tiesi, että he kateudesta
olivat antaneet hänet hänen käsiinsä." Mark. 15: 10: "Sillä hän tiesi, että ylipapit
kateudesta olivat antaneet hänet hänen käsiinsä."
Kateus, vaikka
se sanana ei esiinnykään sen useammin Pyhän Kirjan lehdillä, on jotakin niin
tuhoisaa, ettei sitä juuri kukaan ole tullut ajatelleeksi. Itse sana
"kateus" sulkee sisäänsä niin paljon kaikkea pahaa, ja on sidoksissa
niin suureen määrään pahuutta, ettei sitä tule tutkistella ainoastaan
erillisenä ja yhtenä käsitteenä. Perustoteamuksena voinemme kuitenkin sanoa,
että kateuden ensisijainen julkituleminen tapahtuu ensin ihmisen sisimmässä,
sydämessä, ja konkretisoituu sitten pahan puhumisessa.
Tuskin on
mikään sattuma, että kymmenen käskyn antamisen yhteydessä annettiin peräkkäin
kolme viimeistä käskyä:
8. Älä varasta
9. Älä sano
väärää todistusta lähimmäisestäsi
10.Älä
himoitse lähimmäisesi huonetta...
äläkä mitään,
mikä on lähimmäisesi omaa
Nämä kolme
käskyä liittyvät mitä kiinteimmin toisiinsa tämän tutkistelumme puitteissa,
sillä niihin kaikkiin voidaan yhdistää ajatus kateudesta. Kateus sisältää aina
väärän asenteen, väärän suhtautumisen siihen, mikä on toisen omaa, olkoon se
sitten maallista tai hengellistä. "Älä himoitse mitään, mikä on
lähimmäisesi omaa!" Tähän sanaan sisältyy kaikki se, mikä kuuluu
lähimmäisellemme, hänen elämäänsä, olemukseensa, persoonaansa. Himoitseminen,
itsellensä haluaminen, on jo sydämessä tapahtunutta varastamista, kadehtimista.
Voidaan myöskin sanoa, että tämän rikkomuksen, synnin, seurauksena on aina
valheen, väärän todistuksen lausuminen, sillä kuka haluaisi tunnustaa
varkautensa?
Nyt meidän
Herramme tiesi mitä kirjanoppineet ajattelivat sydämessänsä, mitä he miettivät.
He olivat kateellisia tuolle vaatimattoman oloiselle Miehelle, jota
kansanjoukot seurasivat. He olisivat tahtoneet kaiken tämän tapahtuvan heille.
He ajattelivat sydämessänsä pahaa tästä Miehestä ja syyttivät Häntä
jumalanpilkasta, koska pitivät itseänsä ainoina todellisina Jumalan yhteydessä
olevina henkilöinä, vaikka Jumala ei sanoutunutkaan mukaan heidän jumalanpalvelukseensa,
vaan todisti tämän Miehen puolesta! Aivan kuten oli Kainin ja Aabelin kohdalla!
Joosefin ja hänen veljiensä kohdalla! Nämä pahat ajatukset eivät rajoittuneet
vain jumalanpilkkasyytteeseen, vaan heidän ajatustensa syvyys tulee esiin
useassa kohdassa, vaikka ei heti tuokaan julki koko totuutta. Matt.9. sanotaan
jo: "Mutta fariseukset sanoivat:
'Riivaajien päämiehen voimalla hän ajaa ulos riivaajia'." Mihin nämä
hurskaat miehet syyllistyivät tämän lausuntonsa johdosta? "Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi?" Mikä on
syytös meidän ajassamme? Eikö tässä ajassa aivan sama ajatus ole joidenkin
sydämessä ja tule jo kielelle asti: "Tämä veli, sananpalvelija, on
antikristillisen hengen vallassa, kirkkokunnallisen hengen vaikutuksessa!"
Tämä syytös voidaan esittää jopa vain sillä perusteella, että viranomaisten
käskystä toiminnalle on annettu jokin nimi.
Matt. 12: 38 "Opettaja, me tahdomme nähdä sinulta
merkin!"
Kirjanoppineet
ja fariseukset ajattelivat ensin pahaa sisimmässänsä, ja jonkin ajan kuluttua
tämä pahuus alkoi jo saada muotoa: "Niin
heillä oli halu ottaa hänet kiinni..." (Joh. 7: 30). Miksi, mitä he
ajattelivat? Herra tiesi heidän sydämensä ajatukset: "Eikö Mooses ole antanut teille lakia? Ja kukaan teistä ei lakia
täytä. Miksi tavoittelette minua tappaaksenne?"
(Joh. 7: 19). Meidän Herramme puhui totuuden, mutta uskoiko kukaan Häntä? "Kansa sanoi hänelle: 'Sinussa on
riivaaja; kuka sinua tavoittelee tappaaksensa?'" Huomatkaamme tässä
yksi perustekijä tällä hengellisyyden alueella! Tähän asti kansa oli ihannoiden
seurannut Jeesuksen toimintaa, mutta nyt alkaa kirjanoppineiden ja fariseusten
vaikutus tulla esiin. Kansan joukossa alkaa olla niitä, jotka ovat kuunnelleet näiden hurskaiden johtajien
ajatuksia, vääriä todistuksia.
Toisessa
yhteydessä Herra sanoi: "Minä
tiedän, että te olette Aabrahamin jälkeläisiä; mutta te tavoittelette minua
tappaaksenne, koska minun sanani ei saa tilaa teissä."Joh. 8: 37.
Mihin siis perustui näiden hengellisten johtajien vastustava asenne? Kateuden
olemme jo maininneet, ja se onkin kaiken perusta. Mutta mikä oli itseasiallinen
syy heidän kielteiseen asenteeseensa? He pitäytyivät kiinni Aabrahamiin ja
kaikkeen siihen, mitä Mooses heidän mielestänsä oli sanonut. Mutta heidän
sisimpänsä oli jonkin muun hengen vallassa, niin etteivät he olleet kykeneviä
ottamaan vastaan sitä, mitä Pyhä Henki tuossa ajassa halusi sanoa
seurakunnalle.
Nämä
hengelliset johtajat vetosivat johonkin sellaiseen, mihin heillä ei todellisuudessa
ollut mitään yhteyttä: "Mutta nyt
te tavoittelette minua tappaaksenne, miestä, joka on puhunut teille totuuden,
jonka hän on kuullut Jumalalta. Niin ei Aabraham tehnyt." Joh. 8: 40.
He väittivät olevansa Aabrahamin lapsia, mutta heillä ei ollut Aabrahamin
olemusta. "Jos te olisitte
Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja."
Muistammeko,
mitä Herramme sanoi aivan tämän tutkistelun alussa? "...joka tekee voimallisen teon minun nimeeni, ei voi
kohta sen jälkeen puhua minusta pahaa. Sillä
joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme..." Mitä Hän
nyt sanoo: "Jos Jumala olisi teidän
Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja
tullut..." (Joh. 8: 42). Nämä hurskaat miehet väittivät palvelevansa
Jumalaa, pitäytyvänsä Aabrahamin lapsina kiinni Mooseksen opetuksiin, mutta
koska eivät käsittäneet kuka Jeesus oli, puhuivat he hänestä pelkkää pahaa. He
eivät olleet Jeesuksen puolella, vaan kaikkia todellisia jumalanlapsia vastaan.
Huomatkaamme
erikoisesti, mitä Herra sanoo seuraavaksi:
"Minkätähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette
kärsi kuulla minun sanaani!"
Miksi nämä
ihmiset eivät kärsineet kuulla Herran sanaa? Koska heidän sydämensä asenne oli
väärä, he pitäytyivät Jumalan Sanan sijasta omiin perinnäisiin käsityksiinsä ja
ajatuksiinsa.
Tässä
yhteydessä Herramme sanoo ehkä kovimmat sanat mitä Hänen suustansa ulos tuli: "Te olette isästä perkeleestä, ja
isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja
totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta,
niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä. Mutta minua te
ette usko, sentähden että minä sanon totuuden. Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi
syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko? Joka on Jumalasta, se
kuulee Jumalan sanat. Sentähden te ette kuule, koska ette ole
Jumalasta."
"Minä en ole koskaan teitä tuntenut;
menkää pois Minun tyköäni, te laittomuuden tekijät!" Miksi Hän ei
tunne heitä? Koska he eivät ole Jumalasta!
"Ja hän sanoi heille: 'Te juuri olette
ne, jotka teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee
teidän sydämenne; sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä
kauhistus'." (Luuk. 16: 15)
"... mutta joka rakastaa Jumalaa, sen
Jumala tuntee." (1. Kor. 8:
3)
"Nyt sitävastoin, kun olette tulleet
tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te
jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden
orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla?" (Gal. 4: 9)
"Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä
sinetti: 'Herra tuntee omansa ',
ja: 'Luopukoon vääryydestä jokainen,
joka Herran nimeä mainitsee'." (2. Tim. 2: 19)
"Me olemme Jumalasta. Joka tuntee
Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me
tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen." (1. Joh. 4: 6 )
"Totuuden
ja eksytyksen henki!"
"Ja silloin monet lankeavat pois, ja he
antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat
toinen toistaan. Ja monta väärä profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.
Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus."
(Matt. 24).
Langenneet julistajat
"Mutta jos paha palvelija sanoo
sydämessään...
ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan..." (Matt. 24).
Huomatkaamme
jälleen kerran tämä asiayhteys sydämen asenteen ja ulkonaisen tekemisen
välillä! Herramme sanoi, ettei kukaan, joka tekee voimallisen teon Hänen
nimessään, voi heti kohta puhua pahaa Hänestä! Pahan puhuminen,
kanssapalvelijoiden lyöminen ja muu vastaava eivät ole itseisarvoja, vaan ne
ovat yksinomaan, pankaamme merkille se, tulosta jostakin syvällä, piilossa
olevasta tekijästä! Kukaan ei tee näitä asioita, ellei sisimmässä ole lähtökohtaa,
kehoitusta, kaiken tämän väärän tekemiselle. Juuri tästä syystä meidän ei
niinkään tule katsella ulkonaisia tapahtumia, etsiessämme vastausta kysymykseen
siitä, miten joku voi esiintyä niin hurskaana ja voimallisena julistajana, ja
silti tuottaa vain huonoa hedelmää.
Ottakaamme
tässä yhteydessä esiin yksi todella syvällinen asia siitä, mitä Matteus tuo
julki edellä mainitussa kohdassa. Kokonaisuudessansa nuo jakeet kuuluvat: "Mutta jos paha palvelija sanoo
sydämessään: 'Minun herrani viipyy', ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja
syö ja juo juopuneiden kanssa, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona
hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa..."
Tässä
yhteydessä meidän on otettava mukaan myöskin eräs toinen sanankohta: "Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei
teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin
että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta." (Luuk. 21: 34). Jumalan
Sana on hyvin sisältörikas ja monipuolinen. Sama jae saattaa sisältää
useammankin eri merkityksen aina sen mukaisesti, mihin yhteyteen se kuuluu, ja
minne se voidaan yhdistää Sanan kokonaistodistuksen mukaisesti. Niinpä ei voida
aivan yksiselitteisesti sanoa jostakin kohdasta, mitä se tarkoittaa
ehdottomasti ja yksinomaan.
Erikoisella
tavalla nämä kumpikin sanankohta puhuvat viimeisistä ajoista, joissa me uskomme
juuri nyt elävämme. Nämä varoittavat ajatukset ovat siis kohdistetut meihin.
Nyt on kautta aikojen, ja varmastikin samalla tapaa tänäänkin, hurskas
uskovainen todennut omahyväisesti: "Tämä sanankohta puhuttelee ilmi
selvästi jotakuta muuta kuin minua, sillä minähän olen aito uskovainen, eikä
minulla ole mitään tekemistä alkoholijuomien kanssa, saati sitten oikean
juopumuksen. Tämä koskee vain todella pahoja ihmisiä, langenneita
ihmisiä!" Tämä ajattelu ei sinänsä ole täysin virheellinen, mutta se
kertoo kuitenkin siitä, ettei tunneta Jumalan Sanaa ja sen vertauskuvallista
kieltä. On itsestään selvää, että tämä varoitus koskee myöskin sitä, mitä
näissä jakeissa jokaisen ymmärrettävällä tavalla on sanottuna, mutta voidaan
myöskin pitää aivan yhtä itsestään selvänä, että ne puhuvat nimenomaan myöskin
niille hurskaille sieluille, jotka uskovat olevansa täysin näiden ajatusten
ulkopuolella.
Huomatkaamme
näiden jakeiden asiayhteydet. Puhutaan Herran tulemusta edeltävästä ajasta ja
palkkion maksamisesta sekä uskollisille ja ymmärtäväisille, kuin myöskin
pahoille palvelijoille. Palvelijoiden tehtävä on huolehtia palvelusväestä,
jakaa ruokaa oikealla ajalla: "Kuka
siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on
asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa?
Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin
tekevän!" (Matt. 24: 45-46)
Aivan niinkuin
Herramme itse ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan, aivan samoin on
jokaisen todellisen Herran palvelijan suhteen. Hän pyrkii koko elämällänsä
olemaan uskollinen siinä tehtävässä, mihin hänet, huomatkaamme, Herra itse on
asettanut! Hänellä on Herran antama ymmärrys sen suorittamiseen, mitä häneltä
odotetaan. Kun nyt puhumme näistä asioista, ja samassa yhteydessä sitten
varoitetaan juopuneiden kanssa syömisestä ja juomisesta, niin meidän on nähtävä
todellinen asiayhteys. Muistakaamme: Koska laittomuus pääsee valtaan, kylmenee
useimpien rakkaus. Kukaan todellinen uskovainen, jonka sydämessä vallitsee
Kristuksen rakkaus, ei voi eikä halua lyödä toista saman tien vaeltajaa, saati
sitten jotakin palvelukseen asetettua. Mistä juopumisesta on kysymys?
" Ja tuli yksi niistä seitsemästä
enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa, ja puhui minulle sanoen: "Tule,
minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion, joka istuu paljojen vetten
päällä, hänen, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja
jonka haureuden
viinistä maan asukkaat ovat juopuneet". (Ilm. 17)
"Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa
pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä..."
"...ja hänestä on löydetty profeettain
ja pyhien veri ja kaikkien veri, jotka maan päällä on tapettu" (Ilm.
18: 24).
Ymmärrämmekö,
kuinka vakavasta ja itseasiassa hirvittävästä asiasta on kysymys? Jo Aabelin
veri huusi maasta Jumalan korviin, vaikka Kain ei sitä kuullutkaan. Kuka
tahansa vuodattaa veljensä verta, lyö kanssapalvelijaansa, on tuon saman hengen
vaikutuksen alainen, mikä vaikutti Kainissa, Paholaisen omassa pojassa. Ei siis
ole ihme, että Herramme sanoi: "Te
olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut
murhaaja alusta asti..." Ei ole mitään merkitystä sillä, mitä
sananpalvelija tai tavallinen uskovainen väittää olevansa, mihin hän kuuluu;
hän saattaa olla ulkopuolella kaiken kirkkokunnallisuuden, hän saattaa olla
täysin varma siitä, että kuuluu Kristuksen Morsiameen, Lopunajan Valittuun
Seurakuntaan, mutta jos hän puhuu pahaa Herran omista, lyö
kanssapalvelijoitaan, lausuen näistä väärän, valheellisen todistuksen, kuuluu
hän todellisuudessa kaikesta ulkonaisesta huolimatta niihin maan asukkaisiin,
jotka ovat juoneet Baabelin haureuden, juopumuksen maljasta — hän on
juovuksissa oman veljensä, kanssamatkaajansa verestä!
Tämä kaikki
saattaa tuntua liian kovalta, liian kärjistetyltä, mutta tämä on Jumalan Sanan
totuus, se on NÄIN SANOO HERRA! Me olemme tulleet aikaan, jossa meidän on
nähtävä kaikki sellaisena kuin se on, ilman inhimillistä tunteilua. Sydämessä,
ihmisen sisimmässä, on todellinen valtaistuin, mikä määrää ihmisen tekemiset.
Mieti jälleen kerran sitä, kuinka monta kertaa pelkästään Uudessa Testamentissa
mainitaan sana sydän tai sydämellisyys!
Todellisen
sananpalvelijan tehtävä on siis Herran hänelle antama, ja hänen tulee tehdä,
mitä? Hänen tehtävänsä on antaa ruokaa Herran palvelusväelle! Hänen tehtävänsä
ei ole puida nyrkkiä, saati sitten todella lyödä jotakuta. "Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan
tulee, olla nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, ei juomari, ei
tappelija... vaan... maltillinen... itsensähillitseväinen..." (Tiit.
1).
Lyömisellä ja
nyrkin puimisella ei ole mitään tekemistä hengellisen ruuan jakamisen kanssa. Hengellisellä
ruualla ei taas puolestaan ole mitään tekemistä sellaisen julistuksen kanssa,
mikä on vain tarkoitettu pohjan pois viemiseksi jonkun toisen
palvelustehtävältä!
Ei ole
lainkaan tarpeen mainita jotakuta nimeltä, kun halutaan tehdä tyhjäksi hänen
palvelustehtävänsä. Riittää jo se, kun tuodaan julki asioita, joiden tiedetään
ihmisten mielissä vaikuttavan tietyllä tavalla. Ja kun on aikaansaatu suuri
määrä epäluottamusta ja tuhoa Jumalan seurakunnan keskuudessa, voidaan
hurskaasti todeta: ”Minä en ole puhunut mitään pahaa tästä veljestä, enkä
yhtään tiedä mistä johtuu se, että ihmiset eivät luota häneen! Hänen on täytynyt
antaa aihetta kaikkeen, jos kerran näin on tapahtunut!”
Ehkä yksi
selvimmistä esimerkeistä on se, kuinka joku julistaja, joka käyttää ainoastaan
omaa nimeänsä julistustoiminnassansa, alkaa saarnata kaikkia toiminnassa
käytettäviä nimiä vastaan, ja antaa selvästi ymmärtää, että minkä tahansa nimen
käyttäminen oman nimen ohella on antikristillistä, suorastaan saatanallista. On
luonnollista, ettei kukaan halua olla tekemisissä minkään antikristillisen ja
saatanallisen kanssa. Ilman kenenkään nimen mainitsemista ollaan aikaansaatu
se, että ihmisten sydämet ovat pelon vallassa, eivätkä monet uskalla olla
missään tekemisissä sellaisen hengellisen toiminnan kanssa, jolla on jokin
rekisteröity nimi. Aivan yhtä hyvin olisi voitu mainita suoraan nimeltä kaikki
ne veljet, joita vastaan halutaan hyökätä ja joiden palvelustehtävä tahdotaan
tehdä tyhjäksi, sillä onhan ihmisillä vielä terve järki tallella, ainakin
useimmilla.
Markku Vuori
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti